keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Lihavuudesta ja sen hoidosta

Mää oon miettiny, että pitäis kaikille niille, jotka ovat niin huolestuneita ylipainosta ja sen riskeista, sanoa, että jos kerta oot niin huolestunut tästä asiasta, niin ole hyvä ja ala hommaamaan Suomeen lihavuuden hoitoa. Tällä hetkellä sellaista ei ole.

Että voisitko käyttää sen huolestuneisuutesi hyvään ja ajaa tätä asiaa niin kauan, että kaikilla lihavilla Suomessa on mahdollisuus saada pitkäkestoista ja hyvää hoitoa lihavuuden hoitoon.

Pääsin viime syksynä kaupunkini viimeiseen järjestettävään painonhallintaryhmään. Siellä käytiin läpi ne kaikki asiat, mitkä jo tiesinkin. Väittäsin, että tarvittaisiin paljon pitempikestoista hoitoa kuin tuo syksy, jonka tuo ryhmä kesti. 

Mää en kerenny siitä saada kuin pintaraapaisun asiaan. Eli mulle siitä ei oikein ollut apua, koska tartteisin paljon enemmän tukea asiassa. Lisäksi mun mielestä psykologista puolta pitäis käsitellä todella paljon enemmän. 

Eli tuo ryhmä ei ollut riittävä ollenkaan. En koe sitä oikein, no, hoidoksi, koska kerrattiin asiat, jotka kaikki jo tietää ja en saanut mitään lisää.


Tällä lihavalla oli synttärikakku. Mikä rikos!


Lihavuus on kuitenkin niin kokonaisvaltainen asia ihmisen elämässä. Se vaikuttaa kaikkeen. Ympäristö pitää sua paskana ihmisenä sen takia, et saa kunnollista hoitoa sen takia tk:sta, sua pilkataan sen takia, et voi muka olla ammattitaitoinen sen takia... 

Itse kaipaisin lihavuuteni hoidoksi ammattilaisryhmää. Että kävisin säännöllisesti esim. psykoterapeutilla, ravitsemusterapeutilla, vertaistukiryhmässä, liikunnan ammattilaisella ja mitä muita tarttisinkaan. Se ois sitä kokonaisvaltaista hoitoa, mitä tarvitaan tähän asiaan!

Oon kyllästyny siihen ruikutukseen, että lihavuus on terveysriski ja pälä pälä. Sen tietää joka ikinen lihava! Sitä saa kuulla joka ikinen päivä! Lihavuus tuntuu olevan semmonen asia, että ihmisarvo menee sen myötä ja uskottavuus menee sen myötä. 

Sitäpaitsi, jokainen lihava tietää, miksi on lihava. Sitä ei vaan kukaan koskaan kysy. Ketään ei kiinnosta se oikea syy lihavuuteen, jonka hoitamisen myötä se lihavuuski saattais vaikka lähtä pois. Kaikkia kiinnostaa vaan lynkata lihava ihminen, ku on niin paska ku on lihava.

Jos lihavuus ymmärrettäis oikeasti olevan oire, eikä syy, niin tämä asia saattais muuttua. Kun puututtaisiin siihen psykologiseen tai fyysiseen tai molempien sekoitusta olevaan syyhyn, ni saataisiin tuloksia. Ihmiset laihtuis ku sais asianmukaista hoitoa.


Suklaataki syö silloin kun tekee mieli. Häpeäis nyt vähän!


Miksi itse olen lihava? Koska se on vakava traumaoire. Olen tarvinu läskit suojaamaan mua ja sitä suojaa tarvin edelleen. Lisäksi on fyysinen sairaus, joka lihottaa. Siksi tarvin apua henkiselle ja fyysiselle puolelle. Lihavuus ei oo huonoutta ihmisenä. Se on oire, vakava oire.

Varmasti jokainen tietää, että jos hoidetaan pelkkää oiretta, se syy ei parane. Siihen tarvittaisiin muutosta. Että ymmärrettäisiin lihavuuden olevan pelkkä oire, joka paranee, kun sen syy hoidetaan oikein ja kunnolla.

Lihavuuden hoidossa tarvittaisiin erittäin pitkäjänteistä työtä, niin lihavalta itseltään kuin terveydenhuollon ammattailaisilta. Sitä kaipaisin ja tarvisin Suomen terveydenhuollolta. Oispa joka kaupungissa lihavuus-klinikka tai vastaava, josta sais helposti apua lihavuuteen.

En myöskään ymmärrä sitä, että miksi lihavia syyllistetään lihavuudesta. Lihavuus ei ole omaa syytä. Kun lihavuus on traumaoire niin silloin lihavuuden syy on se trauman aiheuttaja. Jos lihavuuden syy on sairaus niin silloin se on se sairaus, eikä ihminen itse syypää.

Tämä pitäisi erottaa siitä, että ihminen on kuitenkin itse vastuussa seurauksista. Niihin seurauksien hoitamiseen tarvitaan sitä kunnollista apua ja tukea. En usko, että kukaan ihminen päättää, että alanpa syödä hulluna ja lihotan itseni 200 kiloiseksi. Ehei.

Siksi pitää lopettaa lihavien syyllistys ja häpäisy. Siksi pitää ymmärtää ja antaa sitä pitkäjänteistä tukea ja apua. Sillä lailla se paino tippuu. Häpeä ja syyllistäminen vaan lihottaa lisää, eikä auta pätkän vertaa.

Lihava käy myös kahvilassa. Miten se kehtaa!


Jospa tuo nykyinen hallitus tekis semmosen sote-uudistuksen, että perustaisivat lihavuusklinikoita sen sijaan, että hajottavat kaiken. Kunnollinen, syyllistämätön hoito olis erittäin tarpeen Suomessa. Sillä sais tuloksia aikaan.

Luulen, että lihavuuden hoitoki on vain ihmisten tahdosta kiinni. Halutaanko, että ihmiset voi hyvin vai syyllistetäänkö mieluummin? Itsekurilla ei kuitenkaan asian kanssa ole mitään tekemistä. Jos ois, ni kaikki ois jo nk. normaalipainoisia.

Ja jos rahasta aletaan kitisemään, ni uskon, että lihavuuden hoitoon satsattu raha tulee takaisin sillä, että ihmiset alkaa voimaan paremmin. Ennaltaehkäisykin saattaisi olla hyvä asia.

Kun lihavuus on niin suuri riski ja niin kauheaa, niin miksi sen hoitoon on niin vaikeaa saada kunnollista apua ja tukea? Tätä en ymmärrä. Lihavuus on kuitenkin niin kokonaisvaltainen ongelma, että siihen oikeasti tarvii paljon apua ja tukea, että siitä pääsee eroon.


Mun twitter-avautumisesta syntyi tämä postaus. Twiittiketju kuvitettuna, olkaa hyvät.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Minun kesäni

Bongasin tämän kivan kesähaasteen paristakin blogista ja päätin itsekin tehdä sen. Kysymykset Tuubitoleranssi- blogista napattu.


Lippis vai lierihattu?

En oikein tykkää kummastakaan, mutta käytännön syistä omistan keltaisen lippiksen.


Pehmis vai jäätelöpallo?

Mulle on oikeastaan ihan sama, jäätelö on jäätelö, oli se missä muodossa tahansa. Ja jäätelöä rakastan!


Herneet vai mansikat?

En välitä kummistakaan sen kummemmin. Molemmat menee alas jos on tarjolla.


Mun tän kesän orvokit on tän näkösiä. <3


Palju vai järvivesi?

En oo paljussa koskaan ollut, joten vastataan järvivesi.


Grilliherkut vai kesäkeitto?

Grilliherkut! Varsinkin grillattu lohi ja juurekset ja kasvikset.


Mökki vai teltta?

Mökki on kyllä kivempi ku teltta. Ehkä se jo ikäki tekee sen. :D


Valveen talo on upea.


Varjo vai auringonpaiste?

Tälleen aika herkästi ihonsa polttavana ihmisenä varjo on se juttu. En myöskään tykkää yhtään kuumuudesta ja siitä, ku hiki valuu koko ajan.


Kesäsade vai kesätuuli?

Kesäsade ja ukkosmyräkkä on ihanan virkistävää, varsinkin pitemmän lämpimän jakson jälkeen.


Lavatanssit vai festarit?

Lavatansseissa en oo koskaan käyny, joten festarit. Festareillaki oon peräti kerran käyny.


Hiirenkorvat on rakkautta.


Roadtrip vai riippumatto?

Roadtrip! Tykkään ajaa autolla ja seikkailla oudoilla mailla. Haluaisin roadtripille pitkin Eurooppaa ja myös Yhdysvaltain halki.


Hiirenkorvat vai syreenin tuoksu?

Hiirenkorvat! Miten se aina sydäntä sykähdyttää nähdä hiirenkorvat ja tietää, että ei ihan heti oo kylmää ja pimeää.

Mato-onki vai golfmaila?

Golfmaila. Tai oikeasti vaihdan sen frisbeegolfkiekkoon. Frisbeegolffia tulee kesät harrastettua.


Syreenit kukat ovat kauniita.


Sellaisia kesäaatoksia minulla! Mitäs teidän kesään kuuluu? Mulla tää aika on menny lähinnä lukiessa kirjoja ja vältellessä aurinkoa.