sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 parhaat jutut

Tässä teille listaa randomeista parhaista jutuista, mitä oon tämän vuoden aikana kattonu, kuunnellu, löytäny, tehny.


Paras elokuva: Onneli ja Anneli


Paras albumi: Tarja Turunen: From Ghosts and Spirits


Paras tapahtuma: Kuuskan paluu


Lahdesta


Paras suomalainen tv-sarja: Jenny+

Paras ulkomainen tv-sarja: Hiljainen todistaja

Paras blogi: 1001 Kabul

Paras YouTube- kanava: Bodyposipanda

Paras Instagram- tili: ScarredNot Scared


Oulusta


Paras kosmetiikka: LV Hoitava käsivoide

Paras paikka: Suomenlinna

Paras oppiminen: englannin kielen osaamisen parantuminen huimasti

Paras kahvila: Katri Antell

Paras hedelmä: banaani

Paras tee: Pukka: Lemongrass&Ginger


Ketun kohtaaminen kävelyllä kilometrin päässä kotoa


Paras suklaa: Marabou Premium Lemon&Ginger

Paras jäätelö: Cookie Dough

Paras ravintola: Viikinkiravintola Harald

Paras leipomus itse tehtynä: Pehmeät suklaakeksit

Paras löytö: kehopositiivisuus


Kaikkein parasta: Olla minä!

Lisäys: Vaihdoin parhaan kirjan toiseen, ku tajusin, että luin sen Gerritsenin kirjan 2016 enkä 2017.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Mietteitäni joulusta

Uskon, että on muitakin minunlaisiani, joille joulu on se ahdistavin ja kamalin aika vuodesta. Jouluhan on glorifioitu perhejuhla vailla vertaa. Itselläni joulusta tuli ahdistava vähän päälle viisi vuotta sitten, kun erinäisistä syistä johtuen mun välit lapsuudenperheeseeni katkesivat. Eka joulu sen jälkeen meni baarissa, hupsista keikkaa. Seuraava joulu meni Mieheni suvun kanssa. Sitten tuli joulu kavereittemme kanssa. Kaksi edellistä joulua ollaan vietetty kahdestaan ja niin me vietetään nytkin.

Rotuaarin jouluasu

Miksi joulu tuntuu niin ahdistavalta? Mulla joulu nostaa pintaan surun siitä, etten voi ja saa olla sisko sisaruksilleni ja täti sisarusteni lapsille. En voi olla heidän kanssaan tekemisissä kuin minimaalisesti, koska oma hyvinvointini kärsii siitä ihan liikaa. Hinta on liian kova maksettavaksi. En halua menettää itseäni. Vanhemmillani taas ei ole mitään väliä, koska he eivät välitä musta millin miljoonasosankaan vertaa, enkä halua heidän kanssaan olla missään tekemisissä loppuelämäni aikana.

Toinen syy on joulun uskonnollinen sanoma. Oon ite kasvanu vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja erosin tästä uskonnollisesta suuntautumisestä vähä päälle viis vuotta sitten ja kirkostakin nelisen vuotta sitten. Tuntuu typerältä viettää joulua sen takia, että joku heppu syntyi parituhatta vuotta sitten. Joululaulutkin on tosi monet uskonnollisilla sanoilla varustettu ja nekään ei nappaa. Uskonnollinen sanoma on lähinnä kuristava ja vie tilaa hengittää.

Huurteinen maailma

Mua ahdistaa myös joulussa se, että ku on perinteet, joita pitäis noudattaa ja hommata lahjoja ja käydä haudalla ja tehdä ne jouluruoat ja järkätä jouluruokailu ja ja ja ja ja ja ja. Että joulusta ei voi tulla joulu, jos kaikki ei oo täydellistä ja tehdä niinkuin ollaan aina ennenkin tehty. Oon ruennu rikkomaan omia kulahtaneita käsityksiäni joulusta ja en käytännössä edes vietä sitä. Joulun päivät ei eroa mun arjesta juuri mitenkään. Tänä vuonna aiotaan tehdä pizzaa viikonloppuna ruoaksi, eikä ressata enää jouluruoista. (Paitsi graavikalaa aion huomenna käydä ostaan ison satsin.)

En jaksa pitää yllä enää raskaita kulisseja, joita oon lapsesta asti kantanu harteillani. Ei, en ole hyvinvoivasta perheestä lähtöisin. Ei, en voi hyvin. Ei, en jaksa joulua, koska siihen liittyy vielä niin paljon surua. Ei, en jaksa jouluun liittyviä tohotuksia ja pakkoja. Ei, en aio edes antaa ruusuista kuvaa mun joulusta.

Yhden poikkeuksen aion tehdä tänäkin jouluna. Aion hankkia kummitytölleni joululahjan. Miksi mun pitäisi viedä lapselta jouluilo, vaikka itselläni ei oo sitä? 

Auringonlasku vuosien takaa

Mitä tässä nyt yritän edes sanoa? Sun ei oo pakko tehdä jouluun liittyviä asioita, jos ne ahdistaa sua ja tuntuu pahalta. Sun ei oo pakko viettää joulua sukulaisten tai kenenkään kanssa, jos se ahdistaa sua ja tuntuu pahalta. Joulun pitäisi kait olla ilon ja rauhan ja rakkauden juhla. Jos se ei oo sitä sulle, ni ei sun tartte pakottaa itteä mihinkään, jos se vaan vie sulta voimia ja iloa.

Ei-ahdistavaa joulua siis kaikille!

lauantai 16. joulukuuta 2017

3 asiaa, joista en luovu

Blogeissa oon nähnyt postauksia, joissa on mietitty kolme asiaa, joista ei luopuisi. Päätinpä itsekin rueta miettimään, että mitkä olisivat just ne kolme asiaa, joista minä en luopuisi.


1. Lukeminen on eka. Luen joka päivä. Luen facebookista ihmisten kirjoituksia ja muita jakamiaan asioita sekä ryhmissä keskusteluja. Luen blogeja. Luen uutisia. Luen mielenkiintoisia artikkeleita. Luen kirjoja. Lukeminen on ollu mulle tärkeä asia siitä asti, kun 5-vuotiaana opin lukemaan.


Kirjakasa parin vuoden takaa.


2. Kirjasto on tietysti toinen, mistä en luopuisi. Sieltähän mää saan sitä luettavaa käsiini. En välitä itse omistaa kirjoja mitenkään kauheasti, joten kirjastosta lainaaminen on mitä järkevintä. Kirjastoissa on yleensä myös rauhoittava tunnelma ja niissä viihtyy tutkimassa hyllyjen aarteita.


Oulun pääkirjaston ala-aulassa on suihkulähde.


3. Vapaa Internet. Siitä en myöskään luopuisi. Netti mahdollistaa niin hirmuisen paljon asioita ihmisen elämässä nykyään. Netissä hoidetaan pankkiasiat ja sosiaaliset suhteet. Netistä saa helposti tiedot asiasta ku asiasta. (Arvatkaa, pelottaako, ku Amerikka on nyt luopumassa vapaasta netistä, että käykö meille myös niin ennen pitkää?)


Netistä voi kuunnella myös musiikkia.


Mistä asioista sinä et luopuisi?