perjantai 19. lokakuuta 2018

Lempi tv-sarjojani part 2

Tässäpä tämä toinen osa lempi tv-sarjoistani!

Linkit vievät sivuille, mistä ohjelmaa voi katsoa, esim. Katsomoon, Ruutuun, Foxille tai Areenaan. Mainitsen myös mistä muualta sarjaa voi katsoa, jos mahdollista.


Hengenvaarallisesti lihava ja sen lisäsarja Mitä heille kuuluu? ovat minulle sellaisia hassuja toivon antajia oman kroppani suhteen. Kiinnostuneena seuraan ihmisten kamppailua käsittämättömien painojensa kanssa. Ihmisten tarinat ovat minulle antaneet myötätuntoa ja ymmärrystä itseäni kohtaan. Tässä sarjassa ihmisten lihavuuden takana on aina jonkinlainen trauma. Ihmiset oudosti kuvittelevat, että laihduttaminen on vain itsekurista kiinni. Sarja näyttää sen, että oikeasti se vaatii asioiden ja ongelmien käsittelyä ja omaa motivaatiota, että pystyy laihtumaan ja eritoten, että pystyy tekemään sen pysyvästi. Sarja tulee ainakin TLC- televisiokanavalta ja taitaa tulla myös Friiltä.


Jenny+ on Jenny Lehtisen ja Saara Sarvaksen luotsaama ihana elämänmakuinen sarja. Jaksojen aiheet ja keskustelut saavat itkemään ja nauramaan ja pohtimaan asioita. Kolmas kausi alkaa nyt lokakuun lopussa! Innolla odotan, mitä he ovat nyt keksineet!


Katastrofin anatomia on ihanan Antti Reinin juontama ohjelma, jossa käydään läpi Suomessa tapahtuneita katastrofeja eli erilaisia onnettomuuksia, tuhotöitä ja surmia. Ohjelmassa haastatellaan tapahtuneisiin liittyviä ihmisiä sekä myös asiantuntijat, kuten poliisi, kommentoivat asiaa. Ohjelma on todella mielenkiintoinen ja toivon, että tätäkin tehdä vielä lisää. Kyllä kait Suomesta löytyy lisää katastrofeja?
Lentoturmatutkinta ja sen lisäsarja Erikoisraportti taas tuovat jännitystä elämään ihan eri tavalla. Monesti sitä miettii, että mitähän sitä ajattelisi, jos istuisi putoavassa lentokoneessa? En välttämättä haluaisi kokea sitä. Ohjelma tulee joka päivä NatGeo-televisiokanavalta.


Metsien kätkemä on aivan ihana sarja! Reetta Ranta ja Antti Huttunen sekä hajuasiantuntija Luna käyvät upeissa luontokohteissa ympäri Suomea. Ihastuin ekaan kauteen tosi paljon ja nyt mun toiveet on toteutuneet, kun toinen kausi alkaa 25.10 eli viikon päästä. Tämän sarjan myötä on ruennut näkemään kotimaatakin ihan erillä lailla. Täällä Suomessakin olisi niin paljon upeita paikkoja, mitä haluaisi nähdä ja niitä on myös lähellä omaa asuinpaikkaakin. Ei tarvitsisi edes lähteä ulkomaille nähdäkseen ja kokeakseen.


Miss Fisherin murhamysteerit on australialainen tv-sarja, joka sijoittuu 1920-luvun Melbourneen. Phryne Fisher on määrätietoinen ja itsenäinen nainen, joka selvittää rikoksia Melbournessa. Tämä sarjaa löytyy myös Netflixistä. Sarja tuli Yleltä joku vuosi taaksepäin. Areenasta sitä en enää löytänyt. Tässä sarjassa on jotain ihastuttavaa ja Phryne teki minuun vaikutuksen.

Kuva täältä

NCIS Rikostutkijat on minun sydämessäni. Sarjan henkilöhahmoista on tullut kuin ystäviä. Sarjasta on myös spin offit Los Angeles ja New Orleans, mutta niistä en pidä ihan niin paljoa. Tämäkin sarja on sellainen, jonka haluaisi dvd-boxina omaan hyllyyn ja jota haluaa katsella, kun kaipaa lämpöä ja lohdutusta. Kummaa miten joistain sarjoista tuleekin sellaisia!?


Perjantai on Ylen keskusteluohjelma, jota juontavat Rosa Kettumäki ja Sean Ricks. Ohjelman kuvauksessa sanotaan, että Perjantai on epäkorrekti ajankohtaisohjelma ja että se pistää miettimään. Totta! Tykkään siitä, että Perjantaissa käsitellään niin erilaisia asioita. Olisi kivaa joskus päästä paikan päälle seuraamaan ohjelman kuvauksia. Ohjelma kuvataan Tampereella TTT-klubilla, joten mahdollista se ainakin olisi.


Rikospaikka on Jarkko Sipilän (alla olevassa kuvassa vasemmalla) ja Pekka Lehtisen (alla olevassa kuvassa oikealla) juontama ohjelma, jossa perehdytään täällä kotimaassa tapahtuviin rikoksiin. Ohjelmassa on myös osio, jossa poliisimuseon työntekijät kertovat tapahtuneista rikoksista, sekä vinkkimiehet, jotka vinkkaavat tulevista rikosoikeudenkäynneistä ja muusta mielenkiintoisesta. Ohjelma on todella mielenkiintoinen! Rikoksissa vain nyt on jotain niin kiehtovaa. Joskus haaveilen itsekin selvittäväni rikoksia tai ainakin olevani osa rikosten selvitysketjua.

Kuva täältä


Teemu Selänteen Supertähdet ja Antero Mertarannan Mertaranta ja legendat. Nämä ohjelmat ovat hyvin samankaltaisia ja siksi niputan ne yhteen kohtaan. Mertarannan ohjelma kuvattiin täällä Suomessa Vierumäellä ja Selänteen ohjelma USA:ssa Kaliforniassa. Molemmissa haastateltiin suomalaisia huippu-urheilijoita heidän elämästään ja urastaan. Mertarannan ohjelma tuli TV5:ltä ja Selänteen neloselta. Formaatti on melkein sama kuin Vain elämässä.

Vain elämää on aika ihana ohjelma. Siinä seitsemän laulajaa/muusikkoa kokoontuu viettämään viikon yhdessä. Jokaisella on oma päivä, jolloin muut versioivat päivän sankarin biisejä. Samalla käydään läpi päivän sankarin uraa ja elämää. Minulle erityisesti mieleen jääneitä biisejä on Jenni Vartiainen ja Cheekin Keinu, Mira Luoti ja Sanin Jää ja meneillään olevalta kaudelta Ellinoora ja The Rasmuksen Funeral song. Erityisesti vaikutuksen Vain elämää- artisteista ovat tehneet Paula Vesala, Toni Wirtanen, Jenni Vartiainen, Chisu, Ellinoora ja Pyhimys.


Sellaisia olivat mun lempisarjani.  Mistähän sitä sitten tekisi postauksia? Ehdotuksia?

torstai 18. lokakuuta 2018

Lempi tv-sarjojani part 1

Tässä yksi ilta huomasin miettiväni, että on televisiosarjoja, joiden pariin palaan aina vaan tai joihin olen niin tykästynyt, että haluaisin paljon lisäkausia niille. Nämä sarjat ovat jokainen jollain tavalla tehneet minuun vaikutuksen ja jotka tuntuvat myös ehkä kotoisilta. Yllättävän monta näitä tykkäämiäni sarjoja on! Tai oikeastaan en vain ole koskaan ajatellut tätä asiaa tältä kantilta. Koska näitä sarjoja on sen verran paljon, niin jaan tämän homman kahteen postaukseen, ettei postauksesta tulisi loputtoman pitkää. Laitoin sarjat aakkosjärjestykseen, koska en osaa laittaa mihinkään lempparijärjestykseen näitä.

Linkit vievät sivuille, mistä ohjelmaa voi katsoa, esim. Katsomoon, Ruutuun, Foxille tai Areenaan. Mainitsen myös mistä muualta sarjaa voi katsoa, jos mahdollista.


9-1-1 , joka tulee televisiokanava Foxilta. Tämä on draamasarja, joka kertoo ensihoitohenkilökunnan, palomiesten ja poliisien työstä ja elämästä. Ensimmäisellä kaudella oli niin mielenkiintoisia tapauksia sarjassa, että aloin hyvin äkkiä toivomaan, että sarjaa tehtäisiin enemmänkin. Toinen kausi alkaa nyt lokakuussa! Alkoi itse asiassa 16.10. Olen ihan innoissani! Tykästyin henkilöhahmoihin kovasti. Varsinkin Maddyyn, Bobbyyn ja Chimneyyn. (Alla olevassa kuvassa Athena, Bobby ja Maddy.)

Kuva täältä


Amanda ja pelimiehet tuli Fox- kanavalta. Itse kun seuraan jääkiekkoa aika tiiviisti niin kiinnosti kovasti tämä sarja. Sarjassa Amanda Harkimo haastattelee suomalaisia NHL- ja KHL- pelaajia ja vierailee heidän kotijoukkueidensa kaupungeissa Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Toivon tällekin ohjelmalle lisäkausia! Sarja oli hyvä ja Amanda osaa asiansa. Olisi mielenkiintoista, jos tätä ohjelmaa tehtäisiin myös eurooppalaisista jääkiekkosarjoista.


Armanin ohjelmat (linkki vie vain Ruutuun),joita onkin aika monta, kuten: Pohjantähden alla, Kill Arman, Viimeinen ristiretki, LIVE, Pahan jälkeen ja Suomen rikosmysteerit sekä muitakin tietysti on. Tykkään Arman Alizadin tyylistä tehdä ohjelmia. Hän ei kiertele ja kaartele asioissa ja jotenkin on tullut sellainen olo, että hän on ohjelmissa ihan oma itsensä. Arman todellakin tarttuu vaikeisiinkin asioihin ja siitä pidän todella paljon. Kaikkiin Armanin ohjelmiin tietysti toivon lisää jatkoa. Vähän ehkä fanitan Arman Alizadia.


Avara luonto on sarja, jota katson aina kun tarvitsen rauhoittumista tai on paha mieli/ahdistaa. Jotenkin eläinten ja luonnon touhujen seuraaminen vain rauhoittaa ja vie mennessään. Oon digiboxille tallentanut jäätävän kasan sarjan jaksoja ja katselen niitä aina tarpeen tullen. On myös aika siistiä aina välillä hämmästyä siitä, miten kaikin tavoin luonto toimii ja mihin kaikkeen eläimet ja kasvit pystyvät.

Kuva täältä


Black Box on sarja neurologi Catherine Blackista, joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja hoitaa ja tutkii aivojen outoja sairauksia Kuutiossa. Sarja on tosi mielenkiintoinen ja sopivan jännitteen siihen tuo Catherinen oma sairaus ja se, että hän välillä jättää lääkkeensä ottamatta. Eka kausi tuli Yleltä vuonna 2016 ja toivoisin, että jatkoa tulisi. Sarjaa ei ole tehty kuin yksi kausi ja se harmittaa minua! Aineksia tässä olisi mielestäni enempäänkin!


Bones tulee televisiosta ainakin Foxilta ja välillä on joltain muultakin kanavalta tullut. Löytyy myös ainakin Netflixistä. Sarja perustuu Kathy Reichsin romaaneihin, joissa Temperance Brennan selvittää rikoksia pelkkien luiden perusteella. Tv-sarja eroaa kirjoista paljon. Idea ja päähenkilö on sama, mutta muuta yhteistä ei sitten olekaan. Tv-sarja on loistava! Tykästyin ja samaistuin kaikkiin päähenkilöihin enemmän tai vähemmän ja harmitti kun 12. tuotantokausi tuntui olevan päätöskausi sarjalle plus että se loppui melkoisesti töksähtäen. Reichsin kirjasarja on myös hyvä. Luen kirjoja nyt toista kertaa.


Castle rikosdraamasarja, jossa etsivä Kate Beckett ja kirjailija Richard Castle (kuvassa alla) selvittävät rikoksia New Yorkissa. Tämä sarja myös loppui yhtä töksähtäen kuin Boneskin, sori vaan. Katsoin tätäkin kaikki tuotankokaudet, muistaakseni ehkä Viaplaystä? Foxilta tämäkin sarja on tullut televisiosta. Tästä sarjasta pidin paljon. Tykkäsin kun yhtenä juonena kaudesta toiseen oli Beckettin äidin kuolema.
Elementary tai Holmes NYC on rikosdraama-sarja, jossa Sherlock Holmes ja Joan Watson ratkovat rikoksia New Yorkissa. Tämä sarja löytyy ainakin Netflixistä ja on tämä näkynyt televisiossakin. Tästäkin sarjasta pidän ihan hirmuisesti. Tämä on niitä sarjoja, jotka voisi ostaa dvd-boxina omaan hyllyyn. Sarja perustuu Arthur Conan Doylen hahmoon Sherlock Holmesiin. Hyvää on se, että tässä sarjassa Watson on nainen, eikä mies. Sherlockin ja Joanin tutkimat tapaukset ovat mielenkiintoisia. Pidän myös poliiseista, joiden kanssa he tekevät yhteistyötä.


Elävät puut on Ylen 4-osainen ohjelma, jota Minttu Heimovirta ja Markku Sipi juontavat. Ohjelmassa käydään läpi puita, niiden elämää ja toimintaa. Ohjelma oli aivan mahtava! Puut ovat aivan käsittämättömän mielenkiintoisia otuksia. En ollu tiennyt enkä tajunnut, mihin kaikkeen ne pystyvät. Myös haistamaan!? Wau! Toivon, että tätä ohjelmaa tehdään lisää tai että nämä toimittajat tekevät samantapaisen ohjelman jostain muusta luontoaiheesta.


Firefly on Joss Whedonin luoma avaruusdraama. Tätä ei ole tehty kuin yksi kausi ja sen jatkoa on elokuva nimeltä Serenity. Tämän katsomisesta on jo useampi vuosi ja haluaisinkin tämän katsoa taas uudelleen. Tämän pystyy katsomaan ainakin Netflixistä, kuten myös tuon elokuvan. Paljoa en muista sarjasta, mutta sarjan ajatteleminen saa nousemaan lämpimän tunteen kehoon. Muistan pitäneeni monesta hahmosta, kuten päähahmosta, joka on sama kuin Castlessa. Selvästikin muistini kaipaa virkistystä tämän sarjan suhteen nyt!

Kuva täältä

Grand Designs ja sarjan muut osat Australia ja Uusi-Seelanti sekä Living ja House of the Year ovat mielenkiintoisia seurattavia. Ihmisillä on välillä todella suuruudenhulluja rakennushaaveita ja niitä myös toteutetaan. Pidän eritoten Kevin McCloudista juontajana. Itsekin välillä haaveilee ties minkälaisista taloista niin tätä sarjaa seuratessa saa vähän perspektiiviä talohaaveille. Eniten ihmetystä aiheuttaa rakentamiselle annetut aikarajat, jotka hyvin harvoin pitävät. Budjetit ovat myös melkoisia.


Seuraavan osan julkaisen, kunhan saan sen tehtyä loppuun. Kertokaa omia lempisarjojanne? Onko meillä samoja? Onko jotain, jota haluaisitte suositella minulle?

maanantai 8. lokakuuta 2018

Joulukalenteripohdintaa

Koska joulu lähestyy ja itselleni joulussa ei ole mitään muuta mukavaa kuin joulukalenterit, niin aloin googlailla, että minkäslaisia teejoulukalentereita olisi tänä vuonna tarjolla. Todennäköisesti minulla on taas useampi joulukalenteri. Viime vuonna minulla oli kaksi teejoulukanteria. 

Teejakahvikauppa.fi- sivuilta löysin joulu-osiosta kahdenlaisia teekalentereita ja myös yhden kahvijoulukalenterin! Vitsit! Alkoi kuulkaa houkuttaan minua. Hintaa on näillä kalentereilla 20-30e eli ovat vähän kalliimpia.



Ruohonjuuresta ostin viime vuonna Pukkan teejoulukalenterin. Ruohonjuuresta olen ostanut aiempina vuosina myös Sonnentorin ja English Tea Shopin teejoulukalentereita. Vielä sivuilla ei näkynyt tämän vuoden tarjontaa. Edellisen vuoden tuotteet näkyivät kyllä. Näillä kalentereilla on hintaa 10-15e.



Nordqvistiltä tuli viime vuonna teejoulukalenteri! En ostanut sitä silloin, mutta houkuttaa se kyllä vieläkin. Itse kun en juo mustaa teetä, niin se on vähän estänyt minua tämän kalenterin suhteen. Toisaalta, voisin mustat teet jättää vierasvaraksi tai juottaa miehelleni. :D Tämä kalenteri ei olisi edes kallis. Hintaa 7,50e.



Kalentereita on voinut ostaa myös Sokokselta ja Hyvinvoinnin tavaratalosta. Linkit vie tuotteiden vanhoille sivuille.

Sitä vielä mietin, että onko muunlaisia joulukalentereita kuin kosmetiikka-, suklaa-, lelu-, lastensälä-, olut-, viski- ja teekalentereita? Ja tietenkin perinteinen kalenteri, josta luukun takaa paljastuu jokin kuva. Glitterillähän oli kyllä viime vuonna korukalenteri. Mutta mitään muita? Minulle kieltämättä kelpaisi korvisjoulukalenterikin. Kosmetiikkakalenterit ei innosta enää, koska astman takia olen paljon hajuherkempi kuin ennen astman puhkeamista. Tietääkö kukaan muunlaisia kalentereita?

Näillä näkymin haluaisin tänä vuonna English Tea Shopin, Pukkan ja Nordqvistin teejoulukalenterit. Plus tuo kahvijoulukalenterikin houkuttaa kovasti! Mitä kalentereita te haluatte? Oletteko jo jopa hommanneet?

tiistai 11. syyskuuta 2018

Missä olen huono?

Tähän haasteeseen olen törmännyt jo monessa blogissa (esim. Minäkö keski-ikäinen?- blogissa ja Keyword: Love- blogissa), joten ajattelin sitten itsekin osallistua tähän. Tässäpä viisi asiaa, missä minä olen huono!

Kuvituksena syksyn ensimerkkejä Oulussa.




1. Minulla on lyhyt pinna asioissa, jotka liittyvät temppuilevaan tekniikkaan. Oli se sitten tietokone, auto, televisio tai mikä tahansa. Jos netti on jostain syystä normaalia hitaampi, alkaa hyvin äkkiä ärsyttään. Jos joku laite ei toimi niinkuin pitää, pinna palaa aika nopsaan. Siinä saattaa sitten lentää johtoa lattialle ja kuulua ainakin äkäisiä ärräpäitä. Monissa muissa asioissa pinnani on sitten käsittämättömän pitkä. Outoa.

2. En pidä muutoksista ja sopeutuminen niihin kestää. Haluaisin kaiken aina menevän tuttuja ratoja, vaikka tiedän, että muutokset nyt vain kuuluvat elämään. Siksi haluaisin mielellään valmistautua muutoksiin jo kauan ennen kuin se tapahtuu. Se ei valitettavasti ole aina mahdollista. 




3. Olen erityisherkkä. Tai mieluummin sanon, että "normaalia" herkempi. Se on hyvä ja huono puoli. Huonoa on se, että väsyn paljon nopeammin kuin "tavalliset" ihmiset. En kestä meteliä, tungosta, välkkyviä tai liian kirkkaita valoja tai liikaa pimeyttä oudossa paikassa. Väsähdän ja sitten ei enää pääkään toimi niinkuin pitäisi. Ja sitten kun väsähdän, alkaa kiukuttaan. Ei hyvä sekään. Nämä on herkkyyden huonoja puolia, joista en itsekään pidä itsessäni.

4. Kun saan jotain päähäni tai haluan saada jonkun tehdyksi heti, niin se pitää todella tehdä heti eikä viidestoista päivä. Silloin en millään jaksaisi odotella, että siihen tekemiseen mahdollisesti liittyvät ihmiset saisivat itsensä liikkeelle ja tekemään sen asian. Kärsimättömyyttä kenties tämä? Itse ainakin kärsin tästä piirteestäni. Ihmettelen sitä, että miten toisissa asioissa kärsivällisyyttä riittää vaikka muille jakaa?




5. Täydellisyyden tavoittelu eli vaadin itseltäni mahdottomia. Olen tosi vaativa itseäni kohtaan ja siitä syystä en sitten onnistu missään, koska vaatimukset ovat niin mahdottomia. Niin mahdottomia, ettei niissä voi onnistua. Ja tästä kaikesta seuraa sitten riittämättömyyden tunne. Esim. tuntuu, että tämä blogi on ihan plääh ja kaikki mun tekemiset on liian vähäistä ja surkeaa jne. Iän myötä on vaatimustaso jonkin verran madaltunut, mutta ei todellakaan vielä tarpeeksi.


Tällaisia huonoja piirteitä on minussa. Mites teillä? Onko jokin piirre, joka rassaa enemmänkin, kuten minulla täydellisyyden tavoittelu?

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

120 asiaa, jotka haluan tehdä ennen kuolemaani

Halusin tehdä tällaisen listan. Asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä kuin mieleen tulivat. Olettamus myös on, että elän ainakin 80-vuotiaaksi. Toivon mukaan niin!

1. Matkustaa maailman ympäri
2. Ostaa talo meren rannalta ja asua siinä tyytyväisenä
3. Väitellä tohtoriksi
4. Asua ulkomailla
5. Käydä Havaijilla
6. Omistaa citymaasturi
7. Ajaa Euroopan halki
8. Tehdä kuumailmapallolento
9. Lentää helikopterilla
10. Mennä naimisiin


Havaiji! Kuva täältä


11. Käydä purjehtimassa
12. Käydä tulivuorella
13. Opetella hakkeroimaan (koska monessa tv-sarjassa sen kautta saa hyvän ja mielenkiintoisen työn)
14. Auttaa seksuaalisesti hyväksikäytettyjä lapsia ja nuoria
15. Lukea edes yksi paksu ja tylsän oloinen klassikkokirja
16. Nähdä geysir
17. Käydä viidakossa
18. Käydä autiomaassa
19. Matkustaa Tulimaahan
20. Kirjoittaa kirja


Purjehtia! Kuva täältä


21. Osata korjata tietokone
22. Osata korjata autoa
23. Värjätä ponitukka ittelle
24. Nukkua yö riippumatossa
25. Nähdä tähtitaivas Afrikassa
26. Käydä kaikissa Afrikan maissa
27. Käydä Lapissa vaeltamassa
28. Käydä Walesissa ja Skotlannissa vaeltamassa
29. Käydä Alpeilla ja Dolomiiteilla vaeltamassa
30. Uida turkoosin värisessä vedessä


Tähtitaivas! Kuva täältä


31. Pelata jokin videopeli läpi
32. Perustaa YouTube-kanava
33. Tehdä töitä jääkiekon parissa
34. Tehdä 10 000 palan palapeli
35. Julkaista oma runokirja
36. Ottaa kilpikonna lemmikiksi
37. Käydä Turun linnassa
38. Käydä Ateneumissa ja Kansallismuseossa
39. Syödä nosturissa eli Dinner in the sky
40. Kellua Kuolleessa meressä


Dinner in the Sky! Kuva täältä


41. Perustaa ja hoitaa omaa puutarhaa
42. Juoda jokainen klassikkococktail kerran
43. Maistaa mustekalaa
44. Tehdä laskuvarjohyppy
45. Vanhempieni kuoltua käydä kusemassa heidän haudalleen
46. Nähdä kummityttöni kasvavan aikuiseksi
47. Käydä Mensan testissä
48. Tehdä työtä, jossa matkustamista
49. Yöpyä pilvenpiirtäjän huipulla
50. Opiskella huippuyliopistossa


Mustekalaa! Kuva täältä


51. Tehdä jokin merkittävä keksintö tai olla mukana kehittämässä jotain tärkeää
52. Tehdä itse suolakurkkuja
53. Ajaa Norjan rannikko alhaalta ylös
54. Käydä Nightwishin keikalla
55. Seurata jääkiekon MM- tai Olympiakisoja paikan päällä
56. Käydä Kärppänaisten peli katsomassa
57. Käydä Qstockissa
58. Nähdä auringonlasku Kreikassa
59. Tavata Kaj Kunnas
60. Tavata Tarja Halonen


Kärppänaiset! Kuva täältä


61. Käydä Raskasta joulua- konsertissa
62. Saada mun ja mieheni tarina SuomiLOVEen
63. Osata monta kieltä sujuvasti suomen lisäksi, ainakin englanti (ihan jees), ruotsi (työn alla), saksa (tarvii paljon preppausta), ranska (uusi kieli), espanja (uusi kieli), venäjä (uusi kieli), japani (uusi kieli)
64. Kokea painoton tila
65. Mennä vaihto-oppilaaksi ulkomaille
66. Mennä työharjoitteluun ulkomaille
67. Oppia laulamaan
68. Oppia pelaamaan pokeria
69. Olla asiantuntijana televisiossa
70. Käydä Prinssi Edwardin saarella


Painoton tila! Kuva täältä


71. Oppia juoksemaan
72. Heittää sänky pois ja ostaa tilalle futon
73. Kokea se, kun koko keho on rento ja yksikään lihas ei ole kireä tai jumissa
74. Tavata Jenny Lehtinen
75. Saada oikeutta jollain tavalla tai kirjallinen tunnustus rikoksista minua vastaan
76. Tehdä ulkomaanmatka parhaan ystäväni kanssa
77. Käydä Karibian risteilyllä
78. Oppia rasistisista ajatuksista pois
79. Oppia itseviha-ajatuksista ja teoista pois
80. Käydä Chilessä


Futon! Kuva täältä


81. Oppia neulomaan villasukat ja lapaset
82. Oppia ompelemaan vaatteita
83. Oppia virkkaamaan isoäidin neliöitä ja tehdä niistä torkkupeitto
84. Syödä tuoretta kookosta
85. Kokea olevansa fyysisesti vahva
86. Toimia kokemusasiantuntijana
87. Katsoa maapalloa avaruudesta
88. Omistaa piano
89. Sanoittaa lauluja
90. Saada minulle tehty sävellys Kerkko Koskiselta


Isoäidin neliöt! Kuva täältä


91. Saada 10 000e palkkaa
92. Tuntea olevani seksikäs ilman muiden ihmisten vaikutusta
93. Käydä jokaisessa Euroopan maassa
94. Lasketella Pohjois-Ruotsissa
95. Käydä Australiassa ja nähdä Iso Valliriutta
96. Käydä Uusi-Seelannissa
97. Käydä Japanissa kirsikankukkien aikaan
98. Omistaa soutuvene, jolla käydä soutelemassa
100. Käydä säännöllisesti hieronnassa tai vastaavassa


Kirsikankukat! Kuva täältä


101. Ymmärtää, miksi vanhempani ja sisarukseni hylkäsivät minut
102. Löytää oma pukeutumistyyli
103. Ryhtyä tukivanhemmaksi, tukiaikuiseksi
104. Tehdä omaa tv- tai radio-ohjelmaa
105. Käydä pianonsoittotunneilla
106. Oppia tanssimaan
107. Saada häpeä hallintaan
108. Oppia soittamaan pianon lisäksi jotain toista soitinta
109. Harjoittaa säännöllisesti mindfullnessia
110. Käydä klassisen musiikin konserteissa


Konsertti! Kuva täältä


111. Mennä laivalla Atlantin yli
112. Käydä suppailemassa (miten tätä sanaa taivutetaan?)
113. Saada pelot hallintaan
114. Nauttia opinnoista
115. Valmistus tradenomiksi
116. Olla töissä kirjastossa
117. Käydä teatterissa edes kerran
118. Käydä oopperassa edes kerran
119. Uskaltaa tehdä jotain, jossa oma paino tulee ihmisten/vaijereiden/jonkin muun pelottavan varaan
120. Olla täysin oma itsensä


Suppailu! Kuva täältä


Näitä asioita tuli paljon! Tuntuu, että pystyisin jatkamaan listaa vielä lisää, mutta jätän sen nyt tähän. Monta päivää menikin näitä miettiessä. Miten teillä? Onko tällaista listaa tullut ikinä tehtyä? Mitä sieltä löytyy? Löytyykö samoja asioita kuin minulla?

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Saako itseensä olla tyytyväinen?

Tätä kysymystä aloin miettimään, kun luin Mussa on hyvä olla- blogista kirjoituksen, jossa pohdittiin painoindeksiä ja sitä, että voiko omassa kehossaan olla tyytyväinen ilman painon kyttäämistä. Kirjoituksen alussa oli niin hyviä kysymyksiä! Oletko tyytyväinen painoosi? Vastaukseni: en. Jos et, niin milloin viimeksi olit? Vastaukseni: lapsena ennen kuin minulle kerrottiin ekan kerran, että mun pitäis pudottaa painoa. Tämä tapahtui kun olin n.10-vuotias. Sitä ennen en muista koskaan miettineeni painoani tai ulkonäköäni. Mikä lukema olisi ihanteellinen? Vastaukseni: Ehkäpä 60kg? Jos totta puhutaan, ni en oikeasti edes tiedä, minkä painoisena olisin tyytyväinen painooni - ja itseeni. Ehkä jopa nyt?


Ihana teekuppi, jonka ostin Kofeiinikomppaniasta itselleni.


Tästä kaikesta päädyin pohtimaan, että saako olla tyytyväinen itseensä juuri sen painoisena kuin nyt sattuu olemaan? Saako kukaan muu kuin normaalipainoinen olla tyytyväinen itseensä sen painoisena kuin on? Saanko minä olla tyytyväinen itseeni, vaikka painoindeksin mukaan olen sairaalloisen lihava? Saako lihava ihminen edes olla tyytyväinen itseensä sen painoisena kuin on? Nimittäin koen, että koska olen lihava ja varsinkin koska olen sairaalloisen lihava, en missään nimessä saisi olla tyytyväinen itseeni. Mutta milloin sitten voisin ja saisin olla tyytyväinen itseeni? Koska eihän paino tipu hetkessä. Jos alan laihtumaan (en siis laihduttamaan, koska en jostain syystä halua tulla lihavammaksi kuin nyt olen ja laihduttamalla niin vääjäämättömästi käy), kestää todennäköisesti vuosia, että painon perusteella saisin olla tyytyväinen itseeni. Eli sitten kun painoindeksini on normaalipainoinen. Tällä logiikalla minun pitäisi siis vielä vuosia inhota itseäni ja olla aina tyytymätön itseeni. Koska lihavassahan ei ole mitään muuta kuin hänen kehonsa. Tai sen kuvan helposti saa, kun seuraa mediaa ja kuuntelee ihmisten juttuja.


Hyvänmakuisia vaahtokarkkeja kummityttöni syntymäpäivillä.


Miksi tyytyväisyys itseensä on nykymaailmassa niin monesti sidoksissa painoon? Kun järjellä miettii, niin ulkonäköhän on lopulta vain pieni osa siitä, millainen ihminen sinä olet. Ulkonäkö ei kerro oikein mitään siitä, millainen ihminen sinä olet sen kehon sisällä. Ulkonäkö ei monestikaan kerro sitäkään, että oletko terve vai sairas. Esimerkiksi minun kohdallani ulkonäkö ei ole koskaan kertonut sitä, että olen ollut useamman kerran vakavasti masentunut. Ihmisillä kun on outo mielikuva, että vakavasti masentunut ihminen kulkee hiukset likaisena, haisee ja vaatteetkin on sotkuiset. Mun ulkonäkö ei kerro myöskään sitä, että minulla on jokunen krooninen sairaus. Näytän lihavuudesta huolimatta aika terveeltä tai ainakin niin kuvittelen. Mun ulkonäkö ei kerro sitäkään, että rakastan lukemista, tykkään harrastaa esim. frisbeegolffia, millainen olen luonteeltani, kuinka älykäs olen jne. Siksi ihmettelenkin, että miksi ulkonäkö on niin tärkeää tässä maailmassa? Miksi lihava ei saisi olla tyytyväinen ulkonäköönsä?


Söpö vihko, jonka ostin itselleni Tokmannilta.


Luulen, että se, kun lihava ihminen on tyytyväinen ulkonäköönsä, koetaan uhkana. Uhkana mille? Uhkana kaikille heille, jotka ovat viettäneet vuosia tai koko elämänsä laihduttaen ja ulkonäköään muokaten ja eivät siltikään ole saavuttaneet haluamaansa eli esim. olen onnellinen sittenkun olen sen ja sen painoinen tai sen ja sen näköinen. Lihavan ihmisen tyytyväisyys omaan ulkonäköön on uhka, koska lihavia ihmisiä pidetään tämän maailman  paarioina, heitä halveksitaan ulkonäkönsä takia ja heitä pidetään ulkonäkönsä takia laiskoina ja tyhminä ihmisinä. On liikaa, jos lihava ihminen on tyytyväinen ulkonäköönsä tekemättä mitään sen eteen. Se tuntuu pahalta. Se kyseenalaistaa laihduttamisen ja muun ulkonäön muokkaamisen järkevyyden. Se tuntuu niin väärältä. Se tekee tyhjäksi kaiken sen ajan, joka on vietetty painoa kytäten ja itseään rääkäten. Se saa raivon pintaan. Kaikki se tehty työ ja siihen käytetty aika ja en ole siltikään tyytyväinen itseeni ja tuo lihava ei tee ihan mitään ja on silti tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Se saa kateuden ja katkeruuden nousemaan pintaan. Ei lihavalla ole mitään OIKEUTTA olla tyytyväinen itseensä, koska hän on lihava!


Yksi kesän aikana lukemistani kirjoista. Armollisuus kuuluu kaikille ja sitä myös tarvitsee jokainen.


Tyytyväinen itseensä saa olla vain jos on tietynlainen ulkonäkö tai vain tietyssä painossa? Minun mielestäni se on täyttä paskaa. Minun mielestäni kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin on. Koska jos olet tyytyväinen itseesi, todennäköisesti alat myös tykätä itsestäsi. Koska tykkäät itsestäsi, haluat tehdä itsellesi hyviä asioita. Koska haluat tehdä itsellesi hyviä asioita, alat harrastaa jonkinlaista liikuntaa ja syödä tasapainoisesti yms. Koska harrastat liikuntaa ja syöt tasapainoisesti, voit entistä paremmin. Koska voit entistä paremmin, nautit elämästä enemmän. Tai näin ainakin kuvittelen tämän kierteen menevän. Todennäköisesti omanlaisensa kierre kunkin ihmisen kohdalla. 


Tämän lihavan varjo näytti tältä Nallikarissa.


Ajattelen, että tyytyväisyys itseensä tulee siitä, millainen ihminen on, mitä tekee, mihin pystyy jne. Omalla kohdallani tyytyväisyys itseeni tulee siitä, että pidän itseäni hyvänä tyyppinä, tiedän olevani todella sitkeä ja kestävä henkisesti, minulla on monia haaveita ja tavoitteita, olen utelias ja tiedonhaluinen, haluan kehittää itseäni, haluan oppia uusia asioita, olen herkkä, tunnen ja ymmärrän itseäni koko ajan paremmin ja paremmin, kehoni toimii suunnilleen ja kantaa minut melkein minne vain, minua rakastetaan ilman ehtoja jne. Ajattelen myös, että kun on tyytyväinen itseensä, se potkii eteenpäin. Yleisesti kuvitellaan, että tyytyväisyys jämähdyttää paikoilleen., että tyytyväisyys tappaa kehityksen. Omalla kohdallani se menee ihan toisinpäin. Nyt kun olen jollain lailla tyytyväinen itseeni, olen alkanut kehittyä ja tavoitella asioita. Aiemmin, eli koko aiemman elämäni ajan, en tykännyt itsestäni ja en ole ollut tyytyväinen itseeni ja siksi olen ollut aivan jämähtänyt paikalleni ja elämässäni. Sen takia en ole myöskään kyennyt kehittämään ja haastamaan itseeni. Aiemmin vain tyydyin siihen mitä on, koska en pitänyt itsestäni ja en uskonut ansaitsevani parempaa. Nyt kun tykkään itsestäni, haluan itselleni enemmän ja parempaa ja tiedän olevani kaiken hyvän arvoinen. Olen nyt siis rikollinen, koska olen lihava ihminen ja tykkään itsestäni? Pitäisikö minun alkaa taas vihata itseäni? Pitäisikö minun inhota itseäni sen takia, että jotkut kuvittelevat lihavien itsestään tykkäämisen olevan uhka itselleen? Koska se uhkahan ei ole todellinen muualla ku kokijansa kuvitelmissa. Se saattaa tuntua todelta, mutta sitä se ei oikeasti ole.


Mitä ajatuksia teillä on tästä aiheesta? Oletko tyytyväinen itseesi? Tykkäätkö itsestäsi? Kertokaa kommenttiboxissa ajatuksianne ja mielipiteitänne!

torstai 23. elokuuta 2018

Voihan some!

Minäkin olen viimein päässyt enemmän YouTuben maailmaan. Seuraan kanavia, haen tietoa sieltä, musiikkia olen sieltä kuunnellut jo vuosia. Tähän "uppoamiseen" on paljon auttanut se, etten ole käyttänyt n.kolmeen viikkoon Facebookia, Instagrammia ja Twitteriä (FIT- lyhenteelllä myöhemmin). Snapchattia tai muita minulla ei edes ole. Ilman somea minulle on tullut päiviin aivan hurjasti lisää aikaa ja tilaa ja sen vuoksi olen voinut rauhassa "upota" YouTubeen, mistä olen haaveillut pitkään. Watch Later- listani on pitkä ku mikä ja viimein olen voinut keskittyä katsomaan videoita rauhassa. Aiemmin minulla ei ole somen ja muun elämän takia muka ollut aikaa katsella YouTube-videoita.


Minuun vaikutuksen tehnyt Ulrika Björkstamin TedTalk:
Imagine if you were hit by a plane


Mielenkiintoista tässä FIT- tauossani on se, kuinka paljon parempi oloni on. Pikkuhiljaa sellainen rauhattomuus on ruvennut laantumaan. Tuntuu, että keskittymiskykynikin on parantunut. Tuntuu myös, että aivoihini on tullut lisää tilaa. Edelleen minulla on se olo, että pitäisi mennä seuraamaan jonkin FIT-someni feediä, etten jää jostain paitsi ja pitäisi olla julkaisemassa ja linkkaamassa juttuja, etten jää siellä unholaan. Some koukuttaa! En ollut aiemmin edes tajunnut, kuinka pahasti olen jäänyt siihen koukkuun. Se on koukku, jonka avulla pakenin asioita. Koukku, jonka avulla kuvittelin saavani tarvitsemaani huomiota, vaikka oikeasti minun olisi itse pitänyt antaa itselleni huomiota ja kuunnella itseäni.

Mitä olen tehnyt nyt, kun olen saanut FIT-someltani niin paljon aikaa ja tilaa? Olen katsonut niitä haluamiani YouTube-videoita. Olen kuunnellut podcasteja SoundCloudista ja radio-ohjelmia YleAreenasta. Olen lukenut kirjoja välillä tahtiin kirja per päivä. Olen lukenut blogikirjoituksia. Olen katsonut digiboxilta tallentiamiani tv-sarjoja ja dokumentteja. Olen vain ollut ja ihmetellyt ja nähnyt, kuinka some on vaikuttanut minuun. 




Tällä hetkellä en siis someta ollenkaan. Vai lasketaanko YouTube ja tää Blogger someksi? Lisäksi olen viime talvesta asti miettinyt, että perustaisin oman YouTube- kanavan. En ole vielä uskaltanut sitä tehdä. Luultavasti joku päivä rohkaistun sen tekemään. Pää on kyllä täynnä ideoita, että mistä voisin videoita tehdä YouTubeen, mutta epäröin vaan. "En kuitenkaan osaa tehdä tarpeeksi hyviä videoita. Ei ketään kiinnosta katsoa niitä." Kaikkia tällaisia tyypillisiä häpeän tuottamia ajatuksia. Koska tekemällähän sitä oppii tekemään videoita, vai mitä? Ei voi heti osata täydellisesti.


Katsoin viimein Bonesin 12. tuotantokauden Netflixistä. (Kuva täältä)


Kaiken tämän jälkeen olen miettinyt, että en palaa FIT-someeni vielä pitkään aikaan. En ainakaan ennen kuin tuo olo, että jään jostain paitsi ilman somea, on kadonnut. Ehkä en palaa ollenkaan? Sekin on mahdollista. En vielä yhtään tiedä. Aika näyttää. Sen kuitenkin tiedän, että jos palaan FIT-someen, en käytä sitä enää joka päivä. En halua tuota hermostunutta ja keskittymiskyvytöntä oloa takaisin. Eniten olen kaivannut FIT-some-tauollani muutamaa Facebookin vertaistukiryhmää. Tällä hetkellä on kuitenkin se tilanne, että ajatuskin somen aukaisemisesta saa aikaan jonkinlaisen pahan olon, joten tauko jatkuu. (YouTubea ja Bloggeria en muuten aukaise joka päivä, joten niitten käyttö tuntuu ihan hyvältä ja siksi olen jatkanut näiden käyttöä.)

Nyt minua kiinnostaisi tämän avautumiseni jälkeen kuulla, että mitä ajatuksia teillä on? Koetteko, että some koukuttaa? Pystyykö sitä ilman olemaan ollenkaan? Miten te ylipäätään koette somen? Voiko somesta tulla yliannostus? Olenko harvinainen näine ajatuksineni?