torstai 31. toukokuuta 2018

Biisit, joista saan voimaa

Paula Koivuniemi ja Toni Wirtanen: Oma tie

Tähän biisiin ihastuin ensi kuulemalta silloin kun tämä ilmestyi. Tätä palaan aina kuuntelemaan ja saamaan siitä tsemppiä kulkemaan tätä omaa tietäni. Tässä sanoituksessa on niin paljon voimaa! On myös hyvä muistaa, että tosiaan, minulla on pää, joka ajattelee ja sydän, joka johdattaa. Minua myös lohduttaa suuresti se ajatus, että karma punnitaan.



Juha Tapio: Eläköön

Eläköön on hyvä muistutus siitä, että elämä on kaikkine rosoineen juuri sellainen kuin pitääkin. Elämään kuuluu kyyneleet ja arvet hymyjen ja rakkauden rinnalla. Tämä biisi muistuttaa minua tuskan keskellä siitä kaikesta hyvästä, mitä elämässä kaikesta huolimatta on. Tämä muistuttaa niistä monista pienistä asioista, jotka tuovat elämään hyvää: sateen jälkeinen tuoksu, auringon paiste pitkän pimeän jälkeen, halaus...



Janna: Sä et ole hullu

Tämä on tärkeä muistutus siitä, että vaikka sut on rikottu muiden toimesta, se ei tee susta hullua. Tähän ei voi muuta oikein edes sanoa. Tärkeä, tärkeä sanoma.



Jannika B: Itseni herra

Muistanko arvostaa itseäni joka päivä? Tykätä itsestäni sellasena ku oon? Muistanko unelmoida? Olenko onnellinen? Niin hyvä muistutus siitä, että minä itse olen elämäni tärkein ihminen! Miksi se aina unohtuu? 



Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras

Toivoa pimeään. Että ei se kärsimys kestä loputtomiin. Että siitä kaikesta oppii jotain ja se oppi on mittaamattoman arvokasta. Muistuttaa minua siitä, että en turhaan käy kokemiani tuskia läpi. Nykyään pystyn jo sanomaan, että se työ on kantanut hedelmää, vaikka matkaa vielä on paljon. Minusta on ihanaa ajatella, että tällä työllä saan itseni kukkimaan.



Näihin kappaleisiin palaan aina, vaikka aikaakin ois kulunut pitkästi välissä. Kertokaa minulle omia voimabiisejänne! Olisi kiva tietää, mitkä on teille merkityksellisiä kappaleita ja miksi!


Lisään tähän vielä uusimman voimabiisini.

Saara Aalto: Monsters

Tätä kuuntelin tänäänkin terapiasta tullessa koko matkan repeatilla. Tässä on voimaa! En anna enää pelolle valtaa, tämä on minun elämäni ja minä olen siitä vastuussa. En pelkä enää. Huh huh! Minä saan näistä sanoista potkua mennä edelleen päin omia hirviöitäni. Hirviöt ovat niin kuin häpeäkin, että ne eivät kestä päivänvaloa ja valo parantaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti