Kuntosalille

Viime syksynä, ollessani painonhallintaryhmässä, aloin miettimään kuntosalille menoa. Lukioaikaan kävin säännöllisesti kuntosalilla. Ja pidin siitä paljon! Muistan, kuinka nautin siitä, kun tulosta syntyi ajan kuluessa. Oli kivaa liikkua ja liikuinkin paljon. Sitten tuli muutoksia elämään ja kaikki jäi. En vuosiin liikkunut juurikaan. Joskus satunnaisia kävelylenkkejä ainoastaan.

Kun mietin elämääni liikunnan suhteen ni onhan se ollu aika hajanaista. Lapsena en harrastanut mitään tiettyä liikuntaa. Leikkien lomassa juoksenteli ja kiipeili sekä koulumatkat ja muut käveli tai pyöräili paikasta toiseen. Koulujen liikuntatunnit oli ainoat, jossa oli edes vähän variaatiota. Perhekotiin mennessä liikunnasta tuli säännöllistä, koska siellä vaadittiin sitä ja aloin jopa tykkäämään siitä. Perhekotivuosina liikuin säännöllisesti ja paljon. Siihen aikaan kuuluu nuo aiemmat kuntosalivuoteni.

Kuvassa mun uudet salikengät. Virtaa väreistä!

Kun aloin seurustelemaan vähän päälle viisi vuotta sitten, elämääni tuli uusi liikuntalaji, frisbeegolf. Siitä pidän tosi paljon! Ollaan mieheni kanssa harrastettu sitä siitä asti ja kunhan lumet sulaa, alkaa meidän kuudes kesä frisbeegolfin parissa. Frisbeegolf taitaa olla ensimmäinen liikuntalaji, joka on pysynyt elämässäni vuosi toisensa jälkeen sitkeästi ja josta tykkään aina vaan.

Mun ihana, pinkki frisbeegolfbagi.

Perhekodista muutettua kaikki liikunta tosiaan jäi hyvin vähälle. Mutta nyt, viimevuosien aikana, liikunta on pikkuhiljaa palannut elämääni. Tein joitain vuosia sitten itselleni excelissä liikuntarastilistan (jonka idea perhekodista peräisin), johon voin merkata aina ku vähänkin liikun. Jos kävelen 15 minuuttia, siitä tulee merkintä jne. Kuinka kannustavaa se olikaan huomata, että kyllähän minä liikun, edes vähän. Tulostelen rastilistoja itselleni aina, ku edellinen on täynnä. Mulla tää rastilistasysteemi toimii ja kannustaa liikkumaan. Alla olevassa kuvassa malli mun rastilistasta. Merkinnöissä oleva fyster tarkoittaa fysioterapiasta saamiani venyttely- ja jumppaohjeita. Viime keväänä tein hyvin ahkerasti noita. Syksyn tullen kaikki loppu kun mieliala tipahti pahasti. Ei jaksanu enää juurikaan liikkua. Lokakuusta helmikuuhun on joka vuosi raskasta aikaa, jolloin ei jaksais ihan mitään. Toivon totisesti, että tää joskus muuttuu ees vähä kevyemmäksi.

Mun liikuntarastilista.

Viime vuonna palasin joogan pariin. Otin itselleni Yogaia- nimisen nettipalvelun. Se on vähä ku liikunnan Netflix. Oon nyt vuoden ajan kotona joogannu silloin tällöin Yogaian tallenteiden perässä. Ja jippii, tänä keväänä puolen vuoden miettimisen jälkeen aloitin kuntosalilla käynnin. Nyt oon neljä viikkoa käyny kuntosalilla ja kärpänen on puraissu mua. Nautin siitä!

Oon välillä miettiny, että miksi liikunta on niin vaikeaa. Nyt vasta oon käsittäny, että se johtuu puhtaasti traumoista. Mun traumat on mun keholle tehtyjä pahoja asioita. Ja keho muistaa kyllä kaiken, vaikka mieli ei aina ookaan muistanu. Ja kun liikkuu, keho liikkuu ja niistä tuntemuksista nousee traumamuistot ja tunteet pintaan. Eli liikunta saa aikaan ahdistusta ja pahaa oloa. Näin siis mulla on ollu ja on oikeastaan edelleen. Se ero entiseen on, että nykyään pystyn paljon paremmin käsittelemään niitä tunteita ja mulla on myös terapeutti, jonka kanssa käsittelen niitä. Perhekodissa ollessa pystyin liikkumaan, koska siellä olin tarpeeksi turvassa. Sen jälkeen en olekaan enää ollut tarpeeksi turvassa, joten liikunta on ollut liian ahdistavaa. Viime vuosien aikana tilanne on muuttunut ja nyt pystyn taas liikkumaan, mistä olen iloinen.

Toivon, että loppuelämäni ajan liikunta on voimia antavaa ja että nautin siitä.

Miten teijän liikunnat on mennyt? Kertokaa omia kokemuksia, ois kivaa kuulla niitä.