Viimein keksin nimen uudelle blogilleni ja laitoin sen pystyyn. Tämä on siis jäähyväispostaus tälle kynsiblogille. Monta vuotta tämä oli harrastukseni. Luultavasti jatkaisin vieläkin kynsiblogin parissa, jos astma ei olisi puhjennut ja lopettanut sitä.
Oon pitkään miettiny ja suunnitellu, että lopetan tän blogin ja alotan uuden. Mulle tää blogi on niin vahvasti kynsiblogi, että sen takia on ollut koko ajan vähän vaikea tänne muita juttuja kirjottaa. Ainut ongelma on ollu, etten oo keksiny uudelle blogille sopivaa nimeä. Siksi pyytäisinkin nimiehdotuksia. Mun omat blogit alkaa kaikki K- kirjaimella, joten haluaisin jatkaa samalla linjalla.
Joten ehdottakaa minulle k-kirjaimella alkavaa blogin nimeä!
Helsingissä Kattilahallissa pidettiin Body posi- messut 12.1.2019. Suomen ensimmäiset sellaiset! Itse haaveilin sinne menosta jo syksyllä, kun kuulin niistä. En sitten vain saanut silloin hommattua lippuja tai yöpaikkaa. Joulukuun lopulla sitten vähän suivaannuin itselleni, että jos kerran haluan sinne näin kovasti, että edelleen mietin ja haikailen asian perään, niin kuinka vaikeaa on ostaa messuliput ja junaliput ja kysellä yöpaikkaa? Ja hotellejakin on olemassa, jos ei onnista yöpaikan suhteen muuten. Niinpä sitten ostaa täräytin ensin messulipun yön pimeinä tunteina. Laitoin samalla yöpaikkakyselyä instaan ja faceen. Seuraavana päivänä ostin junaliput Helsinkiin ja takaisin. Aikomuksenani oli olla yksi yö Helsingissä ja messujen jälkeen yöjunalla lähteä takaisin kotiin Ouluun. Seuraavana päivänä sitten vielä yöpaikkakin järjestyi ja vieläpä niin, että messupaikalle ei olisi pitkäkään matka kävellä. Jihuu!
Kattilahalli on upean näköinen rakennus!
Messujen ohjelma vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Odotin kovasti erityisesti Jes Bakerin (blogi ja insta), Pehmeen (podcast ja insta), Nerd in Plus Sizen (YouTube- kanava ja insta), Saara Särmän (insta) ja Tytti Shemeikan (YouTube- kanava ja insta) esiintymisiä. Heitä kaikkia kun seuraan somessa. Muut esiintyjät (Elina Kurvi, Havu Härmä ja Hannah Olateju, joka perui esiintymisensä sairastumisen vuoksi) ei just sillä hetkellä kiinnostaneet ihan niin paljoa, kuin nämä edellä mainitut. Lisäksi tietysti kiinnosti juontamassa oleva Iso Kolmonen, jonka podcastia kuuntelen ja joka on itse asiassa ensimmäinen podcast, jota aloin kuuntelemaan. Haaveilin myös, että saisin fanikuvia ja muutamille laitoinkin viestiä fanikuvatoiveestani. Luvassa oli näiden kaikkien lisäksi myös kaksi paneelikeskustelua: miehet ja kehopositiivisuus sekä syömishäiriöt ja kehopositiivisuus. Plus JaMam's Cats esiintyisi! JaMam's Cats on dancehall- tanssiryhmä.
Kuvanottoseinästä kuva. Minusta ei ole kuvaa tämän edessä.
Kun sitten lauantaina pääsin perille Kattilahalliin, olin jo niin jännittynyt ja kierroksilla siitä, että minä, siis minä, lähdin sinne ihan yksin, ihan ilman seuraa, ja aioin olla messuilla koko päivän. Niinpä sitten takin ja repun narikkaan jätettyäni kiersin äkkiä esillepanijat: Masentunut mutsi, Syömishäiriöliitto, Vihreat De Grönä, Pikakampauspiste, 365 kehopositiivinen, Rock the Pole, Tunne rintasi, Älä mahdu muottiin, Nomi ja Bonbon ja lisäksi Kehomyytinmurtajat. Olin niin kierroksilla, että tyyliin juoksin nämä läpi, enkä pysähtyny katselemaan tarkemmin mitään. Siksi sitten menin hallin toiselle puolelle, johon oli asetettu esiintymislava ja tuolit ja istuin etupenkkiin, että saisin rauhoittua ja kerätä voimia päivää varten vielä hetken. Olin sopinut Onnellisen siilin (YouTube- kanava) kanssa, että nähtäisiin tuolla messuilla. Ja halusin tavata myös monia muita nettituttujani mm. Kehomyytinmurtajat- facebookryhmästä.
Iso Kolmonen: vasemmalta Marjukka Mattila, Laura Liimatainen ja Tuomas Tirkkonen. Heidän asunsa oli sponssannut Papu.
Hyvän tovin kerkesin siinä istua ja katua tuloani. Iski päälle semmonen epätoivo, että mitä hittoa teen täällä ja vieläpä yksin! No, se oli onneksi ohimenevä tunnekuohu. Sitten alkoi säpinää, kun musiikki pauhasi ja Iso Kolmonen avasi tilaisuuden. Sen jälkeen lavalle asteli Jes Baker. (kuvassa alla) Hän puhui aiheesta Lose the bullshit and liberate your body. Onnittelin itseäni, että osaan nykyään englantia, niin että ymmärsin käytännössä koko puheen. Baker puhui omasta tiestään kehopositiivisuuden pariin ja mitä hän oli sen myötä oppinut. Iso Kolmosen Marjukka haastatteli Bakeria ja esitti tarkentavia kysymyksiä. Lopuksi yleisökin sai esittää kysymyksiä. Bakerin sanoma tiivistettynä on se, että vapauta oma kehosi. Siis kaikista ulkonäköpaineista ja vastaavista. Että ole sellainen kuin olet, koska olet arvokas sellaisena kuin olet. Baker on kyllä hyvä esiintyjä. Hän vain on sellainen kuin on, ihan estottomasti ja häpeilemättä. Tykkään! En muuten uskaltanut myöhemmin mennä hakemaan nimmaria ja yhteiskuvaa hänen kanssaan, mikä harmittaa vieläkin vähän.
Jes Baker. En tajua miten hän tarkeni tuolla nuin vähillä vaatteilla. Mua paleli koko ajan vähän.
Jes Bakerin jälkeen lavalle astui Pehmee- kollektiivi eli Caroline Suinner ja Meriam Trabelsi. (alla kuvassa) Heidän esiintymisensä alkoi sillä, että he lukivat puhelimestaan viestejä, joita he ovat saaneet. Joka toinen viesti oli kysymys, että mistä olet kotoisin tai mistä olet oikeasti kotoisin. Pehmee sai kyllä tunteet liikkeelle, itketti ja ahdisti. Miksi me valkoihoiset suomalaiset kohtelemme niin paskasti ei-valkoihoisia suomalaisia? Rasismi pitää saada loppumaan! Lopuksi he puhuivat kokemuksistaan ja yleisökin sai kysyä heiltä kysymyksiä asiaan liittyen. Tän esiintymisen myötä fanitan Pehmeetä entistä enemmän! Itselle iso ahaa-elämys oli se, kun yleisöstä joku kysyi, että miten voi tukea ja olla hyvä ally eli öö liittolainen ei-valkoihoisille ja Caroline vastasi, että esim. jakamalla ei-valkoihoisten töitä ja esim. heidän podcastiaan somessa. Vähän riemastuin, että jes, tän pystyn kyllä tekemään ja olen tehnytkin. Että tähän meikänki voimavarat riittää! Pienikin teko on parempi kuin ei mitään.
Sen verran palaan vielä tohon Mistä olet kotoisin- kysymykseen, että se ei vaan enää toimi nyky-Suomessa. Me suomalaiset emme ole pelkästään valkoihoisia ihmisiä. Se pitää vaan hyväksyä. Sitä paitsi, emmehän me suomalaisetkaan ole kotoisin täältä. Ihmiset Suomeen ovat tulleet/vaeltaneet aikoja sitten jostain muualta ja jääneet sitten tänne asumaan. Lisäksi ovat saamelaiset, jotka ovat alkuperäiskansaa ja jotka ovat kyllä Suomen kansalaisia, mutta he ovat silti identiteetiltään saamelaisia eivätkä suomalaisia. Ja sekin on täysin ok. Suomalaisuus ei ihonväri.
Pehmee: vasemmalla Meriam Trabelsi ja oikealla Caroline Suinner. Meriamin asu oli upea! <3
Pehmeen esityksen jälkeen lähdin syömään, koska minulla oli niin kammottava nälkä. (Miehet ja kehopositiivisuus- paneelikeskustelu sekä Elina Kurvin Kehopositiivisuutta pyörätuolissa ja Havu Härmän Voiko transihminen olla tyytyväinen kehossaan? jäi mulla kuulematta ja nyt se harmittaa.) Kattilahallin pääoven luona oli Soi Soin auto, josta pystyi ostamaan hampurilaisia ja muuta ruokaa. Ostin itselleni halloumiburgerin ja oli kyllä pirun hyvää ja täyttävää! Erityisen mieltä lämmittävää oli se, kun kylmästä hytisten ilman takkia jonotin ruokaa, niin vieressä jonossa oleva pariskunta koppasi minut toisella heistä päällään olevan ison villatakin sisään lämmittelemään. Jos luette tän, niin kiitos vielä kerran! Teijän nimiä en enää muista, mutta kasvot jäivät mieleen. Sekä lämmin mieli tuosta eleestä.
Jos joku ei tiennyt, niin ihmisarvo ei liity mitenkään ulkonäköön, vaikka se valitettavasti on aika monen lihavan kokemus, että mitä enemmän on painoa niin sitä vähemmän on ihmisarvoa.
Syömisen jälkeen vaelsin Kehomyytinmurtajat- pisteelle. Pisteellä otettiin kuvia plakaatin kanssa, johon sai itse kirjoittaa jonkin murrettavan myytin tai ottaa jo jonkin valmiina olevan. Itse päädyin kirjoittamaan kylttiin "Don't believe everything you think!" (kuva alla) ja kuvauttamaan itseni sen kanssa. Tuo ajatus oli itselle aika pysäyttävä, kun törmäsin siihen jossain somessa ja sain ahaa-elämyksen siitä. Ei todellakaan kannata uskoa kaikkia niitä paskoja ajatuksia, joita itse itsestään kertoo. Monet minunkin ajatukseni ovat traumojen värittämiä, joten ne eivät ole uskottavia ollenkaan, vaikka siltä tuntuu. Vai mitä olette mieltä ajatuksista: Oon täysin paska ihminen tai mua ei voi rakastaa koska olen lihava tai oon maailman tyhmin?
Minä itse!
Kehomyytinmurtajien pisteellä juttelin nettituttujeni kanssa ja heitä oli todella mukavaa tavata livenä! Kiitos teille! Päädyin myös juttelemaan Nerd in Plus Sizen eli Minnaleena Jaakkolan kanssa ja sain fanikuvankin hänen kanssaan. <3 Hän oli todella mukava tyyppi! Hänen esiintymisensä alkoikin pian sen jälkeen, joten menin taas istumaan ja kuuntelin hänen sanottavansa aiheesta Plusmuoti ja kehopositiivisuus. Se oli kyllä mielenkiintoista kuultavaa! Lihavana ihmisenä on kyllä välillä melkosen haastavaa löytää vaatteita, jotka olisivat itselle mieleen. Jaakkola avasi myös tätä asiaa ja vaatteiden tuotantoa, joten nyt sitäkin ymmärtää vähän paremmin.
Minnaleena ja häntä haastatellut Iso Kolmosen Laura
Sitten tuli tauko, kun Hannah Olatejun esiintymistä "Quad amputee living to the fullest" ei ollutkaan. Minähän kunnostauduin tässä välin sitten sillä lailla, että sain fanikuvat Tytti Shemeikan, Saara Särmän ja Pehmeen kanssa, sekä tapasin Onnellisen siilin. Fanikuvia en laita tänne, koska ne ovat mun aarteita ja haluan hillota niitä puhelimessani onnellisena. Tapaamani tyypit oli mukavia ja sydämellisiä ja siitäkin jäi niin hyvä mieli minulle! <3 Kiitos vielä teille fanikuvista mun kanssa! <3
Katarina Meskanen, Katri Mikkilä, Niina Stolt ja Iso Kolmosen Tuomas paneelikeskustelussa.
Tauon jälkeen alkoi paneelikeskustelu Kehopositiivisuus ja syömishäiriöt. Keskustelemassa olivat Tuomaksen johtamana psykologi Katarina Meskanen, Syömishäiriöliiton Katri Mikkilä ja Älä mahdu muottiin- kuvausten Niina Stolt. Keskustelu oli mielenkiintoinen, vaikka kauheana ei näköjään jäänytkään siitä mieleen mitään. Ainut mitä jäi mieleen, oli Niina Stoltin herääminen omaan syömishäiriöön Älä mahdu muottiin- kuvausten myötä, hänen kuullessaan ihmisten tarinoita.
Saara Särmä ja Iso Kolmosen Laura
Sitten Saara Särmä, jota Iso Kolmosen Laura haastatteli aiheesta Läskiaktivismi ja kehopositiivisuus. Särmähän on läskiaktivisti ja Suomen tunnetuimpia feministejä. Särmän puheista muistan vain sen, että nyökyttelin monet kerrat päätäni samaistumisesta. Aloin olla jo niin väsynyt tässä vaiheessa, että muistiin ei oo jäänyt kauheana mitään. Tärkein anti Särmän ajatuksista ja kehopositiivisuudesta on minusta se, että ei vihaisi itseään aktiivisesti. Voiko asiaa paremmin enää edes sanoa?
Päivän pääesitys
Tytti Shemeikka oli Body posi- messujen pääesiintyjä. Hän piti esityksen aiheesta 11 askelta kohti kehopositiivista elämää. Otin joka askeleesta kuvat, koska muuten en muistaisi niitä myöhemmin. Arvioin kyllä oikein. En nimittäin muista niitä. Shemeikan esitys oli hyvä! Onneksi otin ne kuvat, tässä alhaalla Shemeikan esitys.
11 askelta kohti kehopositiivista elämää by Tytti Shemeikka:
1. Kyseenalaista:
Kyseenalaista kaikki mitä olet oppinut riittämisestä, arvosta ja kauneudesta.
2. Huomaa:
Huomaa kuinka ympäristö arvottaa kehoja ja ulkonäköä.
3. Opettele:
Opettele uusia tapoja arvottaa itseäsi ja muita.
4. Jatka:
Jatka asioiden kyseenalaistamista, huomaamista ja opettelua.
5. Laajenna kehokuvastoa:
Käytä apuna sosiaalista mediaa, esim. Instagrammia.
6. Löydä yhteys:
Löydä uudestaan yhteys itseesi ja kehoosi. Opettele uudelleen kehosi arvostamista.
7. Avaa suu:
Kerro läheisille ja ystäville siitä, millainen kohtelu ja mistä aiheista keskustelu on ok.
8. Avaa suu:
Kerro läheisille ja ystäville siitä minkälainen kohtelu ei ole ok. Etenkin silloin, kun se tuntuu vaikealta.
9. Vaadi muutoksia:
Vaadi niitä etenkin lähipiiriltä, perheeltä ja ystäviltä.
10. Ole muutos:
Muuta omia ajattelukaavoja.
11. Osoita, että hyväksyt:
Hyväksy itsesi ja muut.
Ihana Tytti Shemeikka lavalla
Messuilla tunnelma oli ihana. Koin oloni turvalliseksi siellä. Minun ei tarvinnut pelätä, että joutuisin kohtaamaan paskoja kommentteja kehostani tai etten saisi olla rauhassa. Oli ihanaa nähdä paljon lihavia ihmisiä. Ehkä puolet messuvieraista oli lihavia? Sai representaatiota heistä! Oli erikoista ja kummallista kokea olevansa normaali ja hyväksytty sellaisena kuin on, siinä vartalossa kuin on. Se oli kyllä minulle messujen parasta antia, josta ammennan voimaa vielä pitkään.
Tapasin messuilla myös BeyondFatness- blogin Anna-Kristiinan ja Lauran. Heidän blogiaan olen seurannut aika lailla alusta asti. Anna-Kristiina ja Laura olivat myös mukavia tyyppejä. Kivaa oli tavata heidätkin viimein! Kiitos teillekin! <3
Tapasin myös #NettaSays- blogin Netan. Instassa löytyy nimellä dhq_netta. Netta oli kans todella mukava! <3 En kyllä tiedä oliko messuilla muita ku mahtavia tyyppejä!?
Hei ja sainhan mää Iso Kolmosen kanssa myös fanikuvan! Vielä kerkesin senkin pyytää ennen kuin lähdin eksymään keskustaan (eksyin oikeasti). Iso Kolmosen tyypit oli kanssa jotenkin niin ihania ja sydämellisiä tyyppejä. <3
Messuilla oli muuten sukupuolineutraalit vessat. Alkushokin jälkeen vessassakin uskalsi käydä ihan helposti. Toivon, että jatkossa olisi kolmenlaisia vessoja: unisex, miesten ja naisten.
Ainut negatiivinen, mitä messuilta keksin, oli se, että itse ainakin olisin tarvinnut enemmän aikaa siellä oloon. Että oisin alun rauhoittumisen jälkeen kerennyt rauhassa kiertää ajatuksella esillepanijoiden pisteetkin. Nyt en kerennyt ja se harmittaa. Halusin nähdä ihmisiä ja jutella heidän kanssaan sekä katsoa esityksiä. Itselleni ei niiltä jäänyt kauheasti aikaa esillepanijoiden kiertämiseen. Ehkä esitysten välissä olisi myös hyvä olla pitemmät välit, eikä ihan peräkanaa. Kuuteen tuntiin oli kyllä todella paljon tavaraa!
Kaiken kaikkiaan messut oli mulle niin ihana kokemus, että aion todellakin käydä näillä joka vuosi, jos ne vaan järjestetään! Superiso kiitos Elenalle, kun laittoi tällaiset messut pystyyn! Oot super! <3
Blinger shimmer- blogissa oli tällainen vuosikoostehaaste. Niin kiva, että määki halusin miettiä näitä asioita tänne blogiini. Näitä on mukavaa sitten itsekin myöhemmin lukea.
1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden (2018) aikana, mitä et ole koskaan tehnyt?
Myönsin somessa julkisesti ääneen, etten pidä lapsista ja etteivät ne kiinnosta minua plus leikkasin vyötärölle ulottuvat hiukseni melkein siilitukaksi.
2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemät lupaukset?
Kyllä, koska en tee niitä.
3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Tuli kyllä! Somen kautta.
4. Menetitkö ketään läheistä?
En onneksi!
5. Missä maissa vierailit?
Ruotsin puolella kävin Ikeassa syksyllä.
6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?
Ei tule mitään mieleen.
Syntymäpäiväkakkuni
7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee muistuttamaan sinua tästä kuluneesta vuodesta?
Oma syntymäpäivä tammikuussa yksisarviskakkuineen.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Syksyllä tajusin ensimmäistä kertaa, että minulla on jonkinlainen itsetunto. Ekaa kertaa elämässä! <3 Toinen on, että aloitin keväällä pitkän mietinnän jälkeen käymään taas kuntosalilla.
9. Mikä oli paras ostoksesi?
Divaanivuodesohva ehdottomasti!
10. Kenen käytös pöyristytti eniten?
Trumppi on aika hyvä tässä. Ja mun sukulaiset.
11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämiseen ja terapiaan.
12. Mistä ihan todella innostuit?
En keksi mitään eli en varmaan mistään.
Rakastan tehdä palapelejä
13. Mikä laulu tulee muistuttamaan sinua kuluneesta vuodesta?
Ei tuu ihan mitään mieleen. Tai alempana mainittu ehkä.
14. Viime kauteen verrattuna, oletko
* onnellisempi vain onnettomampi: selkeästi onnellisempi
* laihempi vai lihavampi: mun kehon koolla ei oo mitään merkitystä loppujen lopuksi
* rikkaampi vai köyhempi: aika samoissa ollaan
15. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Eräs kaverini
16. Sairastuitko tai loukkaanuitko?
Oysissa kyllä ravasin ja tuun vielä lisääkin ravaamaan.
17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Ei tuu mitään mieleen.
18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Ei tuu tähänkään mitään mieleen. Eli olen kait tehnyt tasapainoisesti asioita.
Rakastan orvokkeja
19. Miten vietit juhannusta ja joulua?
Olin kotona ja en viettänyt sen kummemmin, normaalia arkea nekin on.
20. Rakastuitko kauden aikana?
En.
21. Vihaatko mitään tai ketään?
Todellakin vihaan! Ja hei, tiedoksi kaikille, viha on täysin normaali tunne, jonka kieltäminen ja tukahduttaminen tekee vaan hallaa itselle.
Vietin sitä rakkaiden ystävieni ja avopuolisoni kera.
26. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Maleficent, jonka katsoin uudelleen.
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Paleface ja Palefacen Laulu sisällissodasta. Upea biisi!
28. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ehdottomasti terapia!
Mun lempikorvikset heti ostohetkestä lähtien. <3 INB Design <3
29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi paremman ja onnellisimman?
Pienempi määrä väsymystä ja vaivoja, vaikka muuten olikin jo parempi ja onnellisempi vuosi, verrattuna vuosiin 2016 ja 2017.
30. Ketä julkkista himoitsit eniten?
En ketään. Julkkikset ei oo himottavia millään lailla.
31. Ketä kaipasit?
Isosiskoani, joka kuoli edellisenä vuonna.
32. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?
Trumppi ja herääminen rasismin määrään Suomessa.
33. Mikä oli lempparitelkkariohjelmasi?
911 ja Jenny+ ja CSI Cyber nyt ainakin.
34. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
Minä itse! Että oonkin näin wau tyyppi!
35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Smagardin tapaaminen oli ainaki mukavimpia juttuja tässä vuodessa!
36. Mitkä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteeksi ensi vuodelle?
Uskalla olla oma itsesi ja jatka samaan malliin on mun tavoitteet aina eikä vain tälle vuodelle.
Nanna- sarjakuvasta Kaamoksen väistymistä odotellessa! Onneksi on kirkasvalolamppu!
Luin PTFU-blogista kirjoituksen, joka herätti minut miettimään, että ketä naistaiteilijoita tai naisartisteja tai naiskirjailijoita ihailen ja miksi. Kommentoinkin sen postauksen alle mietteitäni ja sitten päätin tehdä postauksen aiheesta tänne omaan blogiini ja esitellä teille mun lempparit naiset. Heidät esittelen sen mukaan, milloin he ovat tulleet elämääni.
L.M.Montgomery
Kuka ei tietäisi Lucy Maud Montgomeryä, tuota kanadalaista kirjailijaa? Hän on kuulunut elämääni siitä asti, kun luin ekan kerran Anna- ja Runotyttö- kirjat. Eli noin vuonna 1995. Olen lukenut hänen kirjansa monta kertaa, laskujeni mukaan neljästi. Nyt olen myös saanut päähäni, että haluan kaikki Montgomeryn kirjoittamat kirjat omaan hyllyyni. Uskallan hankkia ne, koska tiedän, että tulen lukemaan ne uudelleen vielä monet kerrat, eivätkä ne näin ollen jäisi vain pölyttymään sinne.
Saima Harmaja, iki-ihana ja 24-vuotiaana kuollut runoilija on myös minulle tuttu lapsuudestani. Löysin hänet noin 10-vuotiaana, vuonna 1997. Luin silloin Palavan elämän (kirja, jossa hänen kirjeitään, päiväkirjamerkintöjään ja runojaan) ja se upposi syvälle minun lapsen mieleeni ja sydämeeni ja teki lähtemättömän vaikutuksen. Rakastan Harmajan runoja, siitä ei pääse mihinkään.
Tarja Turuseen ja Nightwishiin tutustuin suunnilleen vuonna 2003. Olin aiemmin satunnaisesti kuullut Nightwishin musiikkia, mutta vasta nyt ihastuin valtavasti sen musiikkiin ja Tarjan ääneen ja hommasin kaikki levytkin itselleni. Nightwishin levyt multa on hävinnyt matkan varrelta, mikä mua harmittaa suunnattomasti. Myöhemmin, kun Tarja siirtyi soolouralle, olen seuraillut myös sitä. Tarjan soolouran levyjä mulla on kaksi. Voisin kyllä hommata ne loputkin. No, erityisesti ihastunut olen From the spirits and ghosts- levyyn. Sitä luukutan tähän aikaan vuodesta. Tykkään levystä, koska se ei ole ahdistavan jouluinen vaan pikemminkin talvinen. Tarjan äänessä on jotain, josta pidän ihan valtavasti ja tunnistan sen kyllä missä vain. Haaveilen, että joskus pääsisin kuulemaan häntä livenä.
Noora Louhimoon ja Battle Beastiin tutustuin kesällä 2012 ensimmäisen kerran. Ystäväni pisti minut kuuntelemaan bändin Black Ninja- biisiä ja olin mennyttä. Nooralla on älyttömän upea ääni. Se sopii mielestäni heviin todella hyvin. Olen onnellinen, että olen myös nähnyt livenä Battle Beastin, Puolangan LankaFesteillä 2015. Nooran ja Battle Beastin fanitus jatkuu edelleen.
Sini Yrjänä on valokuvaaja ja henkilö Piilosta- kirjan takana. (Kirjassa olen itsekin mukana.) Sinin valokuvat ovat upeita ja hän on ihana ihminen. Sinin oon tavannut ekan kerran jo kun hän otti ylioppilaskuvani 2006 ja puutarhuriksivalmistumiskuvani 2010. Tutustuimme paremmin kuitenkin vasta syksyllä 2012.
Koko Hubara ilmestyi maailmankartalleni, kun hänen bloginsa Ruskeat tytöt ilmestyi 2015. Seurasin blogia ja pidin siitä paljon. Hubara on myös kirjoittanut kirjan Ruskeat tytöt, joka pohjautuu blogin teksteihin. Kirjasta olen kirjoittanut arvion kirjablogissani. Koko Hubara on myös yksi hahmo Ruskeat tytöt- median takana. Fanitan Hubaraa ja hänen kirjoituksiaan ja toivon, että hän kirjoittaa vielä paljon kirjoja, joita voin lukea aina uudelleen ja uudelleen.
Arja Byman on paavolalainen taiteilija. Häneen ja hänen taiteeseensa tutustuin Piilosta-kirjan tekemisen yhteydessä 2015. Bymanin maalauksia on Piilosta- kirjassa. Haaveilen, että saisin muutaman Bymanin maalauksen omalle seinällenikin jonain päivänä.
Floor Jansen on Nightwishin nykyinen laulaja ja sitä kautta minulle tullut tutuksi. Tämä hollantilaislaulaja on minulle myös mieleen ReVamp- nimisen bändin takia, jonka levystä ReVamp pidän todella paljon. Jansen on upea laulaja, siitä ei pääse mihinkään. Nightwishiä on tullut kuunneltua kyllä aina, mutta ReVampiin tutustuin vasta 2016. ReVampin myötä tajusin paremmin Floor Jansenin upeuden.
Vera Valaan tutustuin 2016, kun luin hänen ensimmäisen kirjansa erään tuttavani suosituksesta. Ihastuin Adrianna de Bellis- sarjaan heti ja sittemmin tämä kirjasarja on ilmestynyt kokonaisuudessaan omaan kirjahyllyynikin. Innolla aina odottelen, että milloin häneltä ilmestyy lisää luettavaa minulle.
Viivi Rintaseen tutustuin 2016, kun luin hänen sarjakuva-albuminsa Mielisairaalan kesätyttö. Tykkäsin siitä. Samoihin aikoihin olen ruennut seuraamaan hänen blogiaan Hulluussarjakuvia. Pidän paljon Rintasen piirrostyylistä ja värien käytöstä.
Yhdysvaltalaiseen Roxane Gayhin tutustuin viime vuonna, 2018, kun suositusten myötä tartuin hänen kehuttuihin kirjoihinsa. Hunger oli jollain lailla tajunnan räjäyttävä kokemus, joka tuntuu vieläkin minussa. Luen parhaillaan hänen kirjaansa Difficult women, joka on myös aika wau.
Katariina Souriinkin olen tutustunut vasta viime vuonna, eli 2018. Kesällä aloitin lukemaan hänen Musta mandala- trilogiaansa ja se vei heti mennessään. Googlettaessani häntä tajusin myös, että pidän todella paljon hänen maalauksistaankin. Myös Sourin maalauksia haluaisin omalle seinälleni.
Pohdintaa: Näiden naisten perusteella voisi sanoa, että minä enimmäkseen vain luen. Tässä listassa ei ole ketään näyttelijää esimerkiksi. Eikä mieleeni tule edes ketään näyttelijää, jota ihailisin. Ehkä voisi sanoa, että kiinnostukseni on jonkin verran kapea-alaista, koska melkein kaikki naiset tässä listassa ovat kirjoittajia. Kapea-alaisuus taitaa tosin olla kyllä aika normaalia, luulen. Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuille päädyin kun googlasin mitä taiteen aloja edes on. Niitä ovat audiovisuaalinen kulttuuri, esittävät taiteet, kirjallisuus, muotoilu ja arkkitehtuuri, musiikki ja visuaaliset taiteet. Esittävät taiteet eli teatteri, tanssi, sirkus ja performanssitaide puuttuvat mun listasta kokonaan. Samoin tästä puuttuvat muotoilu ja arkkitehtuuri. Sen sijaan läsnä ovat kirjallisuus ja visuaalinen taide eli kuvataide, valokuvataide ja sarjakuvat, paitsi että mediataide puuttuu kylläkin. (Mitä se edes on?) Audiovisuaalisesta kulttuurista sanotaan näin noilla sivuilla:"Audiovisuaalista kulttuuria ovat mm. elokuvat, televisio- ja radio-ohjelmat, digitaaliset pelit, musiikkivideot ja videotaide sekä näiden tuotanto, jakelu ja kaikenlainen esittäminen tallennus- ja jakelualustoista riippumatta samoin kuin audiovisuaalisen kulttuuriperinnön säilyttäminen, koulutus ja tutkimus."
Audiovisuaalista taidettakaan mun listasta ei löydy. Tein aika vasta postauksen, jossa esittelin seuraamiani YouTube- kanavia ja olen tehnyt postaukset (yksi ja kaksi ja kolmaskin luonnoksissa) lemppari tv-sarjoistani. Hmm. Voisin kyllä tehdä postauksen myös podcasteista/radio-ohjelmista, joita kuuntelen! Niitäkin on useampi. Tai lemppareista elokuvistani. Pelejä en pelaa. Tiedän kyllä, että monet niistä ovat visuaalisesti todella upeita. Musiikkivideot ja videot muutenkin ovat joskus hienoja, tosin ainuttakaan hienoa ei just nyt tule edes mieleen. Wikipediassa taiteen alaksi oli listattu myös käsityötaide. Sitäkään ei löydy mun listauksesta ollenkaan. Käsityötkin ovat luovaa ja taidetta. Kyllä mun pitää nyt ihan selvästi rueta ottamaan selvää näistä asioista! Ja pohtia näitä. Esim. audiovisuaalista taidetta ei edes miellä taiteeksi, vaikka sitähän sekin kyllä on. Tai käsitöiden tekeminen. Kertokaahan omia ihailunne kohteita! Ketä ihailette? Onko kellään samoja?
Hienosti lainasin otsikon Minäkö keski-ikäinen- blogin jutusta, kun en jaksanut rueta sitä sen enempää miettimään. Tällainen kiva haaste edellä mainitusta blogista! Mää niin tykkään tehdä tällaisia, joten tässäpä taas siis sellainen. (Ja hah, ku ei oikein lanttu leikkaa tän blogin sisällön suhteen niin sitten teen haasteita.) Kolme asiaa, joista pidän erityisen paljon nyt: -lukeminen -kääntöpaljettijutut -uudet kuulokkeet Kolme asiaa, joista en pidä erityisen paljon nyt: -kivut -unettomuus -ahdistus Kolme asiaa, jotka tein viikonloppuna: -luin -katsoin telkkaria -kirjoitin
Kolme asiaa, jotka olen oppinut viime aikoina: -omista rajoista kiinni pitäminen -hyväksymään unettomuus niin ettei se enää niin paljoa ahdista kuin aiemmin -uskallan sanoa mielipiteitäni ääneen Kolme asiaa, joita en vieläkään osaa yrityksestä huolimatta: -nukkua hyvin -olla stressaamatta -olla ahdistumatta Kolme asiaa, jotka haluaisin osata juuri nyt: -nukkuminen -videoiden tekeminen -tanssiminen
Kolme asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan tällä hetkellä: -lukeminen -telkkarin katselu -instastoorien katselu
Kolme asiaa, jotka puen mielelläni päälleni tällä hetkellä: -huppari -legginsit -villasukat Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia juuri nyt: -uusi sänky -kotiteatterisysteemi -villatakki
Kolme asiaa, joista unelmoin tänään: -ulkomaanmatkat -tohtoriksi väitteleminen
-ihmisten auttaminen
Kolme asiaa, jotka minun pitäisi vielä tehdä tänään:
-syödä aamupala
-ottaa aamulääkkeet
-levätä, koska olen kipeenä
Kolme asiaa, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa: -terapian jatkuminen -omat synttärit loppukuusta -Body posi- messut ensi viikolla Helsingissä
Muuttolintu- blogissa törmäsin tällaiseen haasteeseen ja päätin tarttua tähänkin haasteeseen, koska tykkään miettiä tällaisia.
1. vuoden suosikkikuva
Ruskaa Oulun Torinrannasta. Harvinaisen onnistunut otos ja filtterivalinta.
2. arjen luksusta
Oma divaanivuodesohva on nimenomaan arjen luksusta! Voi vieraat yöpyä siinä ja se on mukava löhöilypaikka ja istumapaikka. Ja ennenkaikkea: se on punainen!
3. kesäkuva
Oulun torinrannassa on mukavaa istua ja tuijottaa merta ja syödä jäätelöä kesällä.
4. ihana majapaikka
Kertokoot kuvassa oleva lempiteemukini sen, että koti on ihana majapaikka minulle. Siellä on turvassa ja hyvä olla.
5. hauska muisto
Kyllä se on tämä mun yksisarviskakku! Mää halusin yksisarviskakun 31-vuotissynttäreilleni ja teinkin sen, tosin vähän omaperäisesti. Plus että tein Charlotte Russe- kakun ja tuli vielä niin hyvää! Ihan ite osasin! <3
6. herkullinen hetki
Itsetehdyt verilätyt ovat niin käsittämättömän hyvää!
7. se ei-niin-hohdokas muisto
No ei nuo polikäynnit oo mitään kivoja olleet, varsinkaan naistenpolin käynti. Kuvassa Oysin kattoikkuna.
8. rakkaassa seurassa
Uutena vuotena olin kyllä niin rakkaassa seurassa! <3 Avopuolisoni ja paras ystäväni perheineen.
9. suosikkikuva itsestä
Olin elokuun lopulla just leikannu piiiitkän harkinnan jälkeen vyötärölle ulottuvat hiukseni tosi lyhyiksi. Käytiin Sini Yrjänän kanssa kuvaamassa ja tämä hänen ottamansa kuva oli yksi lemppari kuviani siltä kuvausreissulta. Jotenkin tästä aistii sen vapauden, mitä koin. Tää todellakin on mun suosikkikuva itsestäni tältä vuodelta! Hiusten leikkuulla astuin yhden askeleen lähemmäksi omaa itseäni.
10. unohtumaton maisema
Mää rakastan merta ja se on mulle unohtumaton aina. Tämä kuva on otettu Oritkarista samana päivänä kuin yllä oleva kuvakin, samalta kuvausreissulta. Meren äärellä tunnen aina jonkinlaista rauhaa ja koen elämän virtaavan minussa voimakkaana.
Ottakaapa joku tämä haaste vastaan! Ois kivaa nähdä teidän hetkiä kuvina.
