Kun aikuista lapsettaa

Tää juttu menee ohi aiheen, mutta menkööt vaan!

Oon hommannu tai saanu syksyn aikana niin kivoja juttuja ittelleni,

että pakkohan mun on saaha leuhottaa niillä. Nih!

Ja mikä sen parempi paikka ois sille keulimisille,

ku tää mun blogi, ku en oo enää ala-asteella?

Nii, ja ku en viiti niistä lapsellisista kiukutteluista kovin kirjotella, ettei mun maine mee.

Aloitetaan tärkeimmästä. Tää möykky on sitte piparitaikinaa. Tai siis oli.

Tätä möykkyä ei enää oo. Ku yks Kata tykkää taikinasta nii paljo, että söi koko möykyn alle puolen tunnin.

Ihan yksin ja ilman apua. Joku K oli eilen niin ihana, että laitto mulle kotipakettiin taikinaa,

että saan syödä sitä lisää sitte myöhemmin. Eihän se nyt riitä mihinkään,

että toisten leipoessa syö yhen möykyn taikinaa. Yks möykky, nou nou.

Toinen möykky ainaki pitää olla! Ootan vielä saavani möykyn joulutorttutaikinaa jostain.

Muuten ei joulu tuu!

Nää kaks on mun Miehen joululahja mulle. Ku pitäähän naisella olla pehmoleluja!

Elämästä ei tuu mittään ilman niitä. Piskuinen pöllö on nimeltään Hu-huu.

Nukkumattipingviini taas on nimeltään Nux.

Nää kaverit nukkuu joko mun tyynyn vieressä tai mun yöpöydällä. Riippuu ihan lapsetuksen määrästä.

Entäs hän? Hän on Sissi. Sissi asuu meijän sängyssä ja luikertelee päivät pitkät peittojen seassa.

Sissi on pahojen unien karkotin. (Miksi Mies kyselee välillä, että vieläkö hänkin mahtuu nukkumaan

samaan sänkyyn mun ja pehmojen kanssa?) Sissi loikkas mun ostoskärryyn kerran.

Mää en saanu häntä siitä kärrystä pois, joten ei auttanu muu, ku ottaa mukaan.

Vaan voiko noita silmiä kukaan ees vastustaa?

Nämä kaverit asuu meijän punaisella sohvalla. Se on heijän valtaistuin.

Pingviini on mun joululahja itselleni. Hihii. Kaiffari on nimeltään Tux.

(Liittyy jotenkin Linuxiin ja muuhun sellaiseen hepreankieliseen jutttun.

 Kysykää mun Mieheltä ja muilta nörteiltä asiasta enämpi. Jos siis välttämättä haluatta tietää...)

Lehmän taasen oon saanu synttärilahjaksi joku vuosi takaperin.

Pallero (lehmän nimi) on niin ihana. Kaikki lapset tykkää siitä! Minä mukaan lukien.

Kurre ja pingut, pusipusi. Nää tyynyt teki oudon hyppää ostoskärryyn-

tarraudu henkes edestä kii niistä- hyppää sitte kassahihnalle-

pistä kärryjen työntäjän pankkikortti vinkumaan-

raahaudu mukana kotia asti- jutun ja päätyivät meille. Eikö oo söpöjä? 

Tän saippuan voitin Kuukorennon arpajaisista kerran.

Pullo ei taija päästä roskiin asti koskaan. Jostain kumman syystä.

Ku luksusta pitää kerta olla. Niin ja ku mää oon niin rinsessa!

Nih. Kattokaa nyt tätäki! Oli vähä niinku pakko saada tää.

Ja tuoksuki on mun mieleen. Ku Hello Kitty. Ja pinkki. Ja lapsetus.

Ilman keijupölyä elämä on yhtä tyhjän kanssa. Mietikkääs ny!

Ku Helinä-keiju on niin ihana ja söpö ja sulonen.

Ja. Ja. Ja. Ja ku mää en pysty käyttään hajuvesiä.

Ku henki muuten muuttaa hautuumaalle Yrjö sylissään ja pää särkyneenä.

Onneksi lapsille on omia haisulijuttuja. Mää siirryin söpösti sille puolelle.

Ja nyt oon tän putelin onnellinen omistaja. Ja ei kuulkaa henki mee ahtaalle tätä käyttäissä!

Ja oloki on sitte niin keijukaismainen. *liitelee siivet viuhuen*

Ai niin. Meillä on kylpyamme. Mää joskus teen ittelle merenneitokylpyjä.

Tosin tää möykky ei oo kyllä merenneitoja nähnykkään. Tää on Lushilta tilattu The Christmas Penguin,

joka on kärsiny mun innokkaasta hipeltelystä ja nuuskuttelusta.

(Älkääkä luulkokaan, että oisin jotenki pingviineihin päin!). Tää on mun joulukylpyä varten.

Se on kuulkaa iso loiskaus sitte! Pitää varmaan hommata pari kylpyleluaki vielä sitä varten.

Ja prinsessapyyhe.

T: Kata - oman elämänsä prinsessa

PS: Nyt on koko ala-aste mulle kateellinen.

PPS: Mua alko eka hävettään tää postaus. Poistin tän. Sitte sisuunnuin, että pyh ja pah. 

Mää oon tällainen ja sillä siisti! Jos jotakuta ei miellytä, ni mun seurassa ei tartte olla, 

eikä mun blogia seurata. SImppeliä! Mää oon mää ja sää oot sää ja kumpiki ollaan ihania.